Arica

Arica ei kovin paljon tarjonnut turistille tai ainakaan minulle. Hyvin positiivista oli, että täällä oli maailmanperintökohde, mutta harmittavasti se ei kuitenkaan kovin paljon tarjonnut katsottavaa. Hotellista minulla ei ole mitään valittamista. Hinnaltaan hyvin huokea hotelli oli ihan hyvä, vaikka seinät voisivat vähän paksummat ollakin. Aamiainen oli samaa tasoa kuin yleensäkin on ollut, joten siinäkään ei ollut moittimista.

Lähdin yhdeksän jälkeen katselemaan noin 100 000 asukkaan kaupunkia. Ajauduin tänne vähän vahingossa, koska muuten reitin valinta olisi ollut vielä hankalampi. Kävin ensin vilkaisemassa bussiaseman, mistä huomenna lähden. Lähtö on niin aikaisin, että en halua yllätyksiä aamuun eikä minulla toisaalta ollut mitään sen kummempaakaan katselemista. Asema eikä sen ympäristö ole täälläkään kovin miellyttävää. Ei siellä pelottanut kulkea, mutta epäsiisteys ja kaikki siihen liittyvät hajut ajoivat kulkijan nopeasti sieltä pois. Kaupunki on myös varsin roskainen. Kävelykatu ja aivan sen lähiympäristö ovat siistiä, mutta muualla on aika epämiellyttävää ja likaista, vaikka varmasti poikkeuksiakin löytyisi.

Näillä seuduilla asui ennen meidän ajanlaskumme alkua chinchorro-kansan ihmisiä. Olosuhteet täällä ovat olleet kovin kurjat, koska aina on kuivaa, vaikka meri on vieressä. Melkein kaiken ruokansa kansa hankki merestä, mikä olikin välttämätöntä, kun maalla ei meinaa kasvaa mitään. Heillä oli kovin erikoisia tapoja säilyttää kuolleitaan. He tuunasivat ruumiista muumioita ja ilmeisesti parantelivat niitä erilaisin tavoin. Kansa oli kuitenkin edistyksellinen kalastuksen suhteen, sillä heillä oli jo kauan sitten verkkoja ja ongenkoukunkin arvellaan olleen tuttu jo tuhansia vuosia sitten.

2000-luvun alussa uutta hotellia alettiin rakentaa Arican eteläkulmille, kun perustuksien kaivun yhteydessä alkoi tulla esiin luurankoja. Hotelli jäi tekemättä, sillä paikalta löytyi chinchorrojen hautausmaa, joka tarjosi erinomaista tietoa tämän kauan sitten kadonneen kansan tavoista. Hautausmaa on maailmanperintölistalla kahden muun paikan kanssa. Luurangot ja muut kaivauksilta löydetty on jätetty paikoilleen ja niitä pääsi katsomaan lasin, jolla pystyi kävelemään, läpi. Heijastukset kuitenkin haittasivat pahasti luurankojen ja muumioiden katselua, joten käynnistä ei paljon kostunut.

Kaupunki päättyy etelässä Morro de Aricaan. Se on 140 metriä korkea jyrkkäreunainen kukkula meren rannalla. Siellä 1880-luvulla käydyssä Perun ja Chilen välisessä sodassa viimeiset perulaiset joukot yrittivät taistella chileläisiä vastaan, mutta hävisivät. Nousin hyvin jyrkkää jalkakäytävää pitkin kukkulan laelle. Sieltä oli kivat näkymät kaupunkiin, merelle ja kuivaan autiomaahan. Paikka on chileläisille tärkeä ja siellä liehuu yleensä suuri lippu, mutta nyt sitä ei salossa näkynyt. Pienempiä lippuja oli ja ne olivat edelleen puolitangossa. Entisen presidentin kuolema on jatkuva puheenaihe paikallisilla televisiokanavilla. Vilkaisin myös pienen sotamuseon, mutta se ei minulle tarjonnut juuri mitään. Kukkulan päälle oli tehty myös iso Jeesuksen patsas. Ylhäällä oli mukavan voimakas tuuli, mitä suuret haukat käyttivät hyväkseen liidellessään kukkulan reunamilla. Kukkulalla ei ollut lainkaan kasvillisuutta vaan pelkästään hiekkaa ja kiveä. Sellaiselta myös näytti kaikkialla kaupungin ulkopuolella.

Laskeuduin varovasti jyrkkää polkua takaisin alas kaupunkiin. Menin kävelykadulla erääseen ravintolaan syömään. Ruokalista oli laaja, mutta valinta vaikea. Mikään runsas ei oikein maistunut ja päädyin itselleni hyvin harvinaiseen valintaan. Söin pastaa. Se vaikutti sopivan kevyeltä ja siinä olevat katkaravut vaikuttivat hyviltä. Yleensä en syö pastaa, koska se ei oikein maistu miltään. Tämä oli maustettu pestolla, mikä ei minusta maistu kovin kummoiselta. Katkaravut olivat kuitenkin hyviä ja muuten pasta täytti tehtävänsä täyttäen minut sopivasti. Illalla kävin vielä hotellin vieressä olevasta pikaravintolasta ostamassa hot dogin. Minua ärsyttää hintojen kummallisuudet. Seinällä sanottiin, että yksi hot dog maksaa 900 pesoa. Kun maksoin sen luottokortilla, joka on aina pitkä tapahtuma, niin hinta olikin yli 2 000 pesoa!

Päivä ei ollut ihan niin kuuma kuin moni aikaisempi, mutta eiköhän mittari aika lähelle 30 astetta noussut.