Bogota

Toinen Bogotan päivä sujui pilvisessä säässä, mutta noin 20 asteen lämmössä. Valitsin tänään toisen aamiaisvaihtoehdon, mutta se ei ollut niin hyvä kuin eilinen. Ei pitäisi mennä vaihtamaan, jos ei ole vikaa. Olin huoneessani melkein kymmeneen, jolloin menin aulaan reppujeni kanssa. Sain jättää ison repun hotelliin säilöön, joten pääsin kävelemään kaupungille pelkän pienen repun kanssa.

Kävelin aamun mukavassa lämmössä noin kilometrin pohjoiseen päin. Kävelin hiljalleen katsellen Bogotan jo vilkasta liikennettä ja verkkaisia kävelijöitä. Täällä oli miellyttävän näköistä ja se vain paranee, sillä pitkää kävelykaistaa ollaan rakentamassa katujen väliin. Alue on kiemurteleva ja viihtyisä komeine palmuineen ja vesialtaineen. Kuljin ylämäkeen rauhallisesti, kuten olen täällä korkealla oppinut toimimaan. Melko pian kuitenkin saavutin, mitä olin hakemassa. Olin tullut keskustan vieressä olevan korkean Monserrate-vuoren juurelle ja siellä funikulaariasemalle. Menin lippujonoon ja ostin edestakaisen matkan ylös. Sitten menin seuraavaan jonoon, jossa jonotettiin itse laitteeseen.

Aika pian kävi selväksi, että jono liikkui hitaasti. Paljon myöhemmin selvisi, että kiemurteleva jono oli myös varsin pitkä. Jonotusaika oli yhteensä tunti ja vartti, mikä oli pitkä aika vain seisoskella ja katsella ympärillä olevia ihmisiä. Viimeinen yllätys oli, etten jonottanutkaan funikulaariin vaan köysiradalle. Köysiratoja oli kaksi vierekkäin ja ne kulkivat toisiaan vastaan. Kesti melkein kymmenen minuuttia, että vaunu kulki alhaalta ylös ja päinvastoin. Vaunuun sopi 40 henkeä kerrallaan, joten siitä voi laskea paljonko edelläni oli ihmisiä, kun tulin jonoon. Ylhäällä minulle selvisi, että funikulaari ei kulkenut ollenkaan vaan sille tehtiin jotain huoltohommia tai se oli vain rikki. Kun yleensä ylös mennään sekä köysiradalla ja funikulaarilla, ja nyt vain köysiradalla, niin se tietenkin hidasti huomattavasti ylös pääsyä.

Lopulta pääsin köysiradan vaunun kyytiin 39 muun kanssa. Sisällä oli ahdasta eikä ollenkaan mukavaa, mutta matka ei onneksi ollut kovin pitkä. Bogota näkyi alhaalla hämäränä, sillä tänäänkin oli varsin utuinen päivä. Ylhäällä näkymät eivät juuri parantuneet. Kaupungin suuren koon pystyi havainnoimaan, mutta yksityiskohdat eivät juuri näkyneet. Se oli tietenkin pieni pettymys. Isompi pettymys oli vuoren huipun tarjonta. Siellä oli iso kirkko, joitain kalliita ravintoloita ja paljon matkamuistomyymälöitä, mutta siinäpä se. Kiersin lyhyen kierroksen metsikössä, missä lupailtiin jopa kolibrien läsnäoloa. En nähnyt kuin yhden varpusentapaisen linnun enkä mitään muuta. Reitin varrella oli patsaita Jeesuksen elämästä ja niiden edessä oli ihmisiä polvillaan. Kirkko on jonkinlainen pyhiinvaelluskohde. Ylhäällä oli enemmänkin ihmisiä, joilla oli matkasauva osoituksena vaeltamisesta, mutta heidän pukeutumisensa antoi ymmärtää, etteivät he kovin pitkää matkaa olleet kävelleet.

Olin harkinnut kävelemistä alas, mutta pitkä seisominen paikoillaan ja aamiaisen katoaminen kehostani kannustivat minua menemään alas köysiradalla. Tähän päädyin ja olin tyytyväinen, että odotusaika oli nyt vain puolisen tuntia. Alhaalla missioni oli löytää ravintola ja siinä olin tällä kertaa aika tehokas. Harmikseni ruokalista oli suppea ja jouduin valitsemaan roast beef -voileivän, mikä ei ollut ollenkaan maistuva. Ruokailun jälkeen kiertelin keskustassa bogotalaisten elämää katsellen. Yliopistot taitavat juuri aloittaa lukukautensa, sillä kampuksilla oli paljon nuoria ja useampikin musiikkilava odotti illan rientoja. Bogotan keskusta oli tänäänkin hyvin värikäs ja siellä oli ihan mielenkiintoista kävellä ja katsella. Jälleen oli aivan väärä mielikuva paikasta etukäteen, mutta harvoin ennakkoaavistus ja todellisuus kohtaavat.

Minä jatkan huomenna taas lentokoneella eteenpäin. Lentoni lähtee aamulla kahdeksalta, joten päätin olla tulevan yön lentokenttähotellissa, jolloin aamun lähtö on sujuvampaa. Hotellin nuori mukava nainen tilasi minulle taksin ja kertoi hinnan olevan 55 000 pesoa. Pian keltainen taksi saapui ja mies kuljetti minut keskustan halki ja myöhemmin leveämpiä teitä lentokentälle. Keskusta oli tietenkin täynnä autoja, mutta kyllä niitä riitti myös sen ulkopuolellekin. Kuski hujautti lentokentälle saakka, mutta palasi sitten toista kilometriä takaisin Habitel Select -hotellille. Maksu oli oikean suuruinen ja minä pääsin kätevästi hotellin oven eteen.

Lentokenttähotelli oli varsin suuri ja sellainen oli myös huoneeni. Olin tyytyväinen, että huone oli moderni ja tilava, sillä välillä huoneeni ovat olleet aivan muuta. Täältä ei päässyt illalla minnekään, mutta eipä minulla ollut mitään tarvetta minnekään enää mennä. Kirjoittelin ja valmistauduin huomiseen.