Machu Picchu Pueblo

Ulkona oli vielä pimeää, kun heräsin viiden jälkeen. Tein ripeät aamutoimet ja nousin seitsemänteen kerrokseen aamiaiselle. Siellä ei lisäkseni ollut ketään muuta, mutta perusaamiainen oli tarjolla. Yleensä ei missään hotellissa ole aamiaista tarjolla aamulla puoli kuusi, mutta täällä ensimmäiset kyydit Machu Picchulle lähtee kuudelta, joten aamiainenkin pitää olla aikaisin.

Minä olin ostanut lipun seitsemän lähtöön. Menin kuuden jälkeen muutaman sadan metrin päässä olevalle bussiasemalle tai oikeastaan kadulle, mistä bussit lähtivät. Edessäni oli jo monta kymmentä henkilöä ja pian perässäni oli monta kertaa enemmän bussiin tulijoita. Liput tarkastettiin pariinkin kertaan ja olin tyytyväinen, että minulla oli nyt paperiset dokumentit, sillä perässäni olevilla japanilaisilla oli isoja hankaluuksia omien sähköisten lippujensa kanssa. Kuuden liput hankkineet olivat jo menneet ja pian tuli meidän vuoromme. En mahtunut ensimmäiseen kello seitsemän ryhmän bussiin, mutta kuitenkin toiseen.

Bussi ajoi pois kaupungista hyvin korkeiden pystysuorien kallioiden välistä. Ylitimme voimakkaasti kuohuvan Urubamban ja lähdimme kohoamaan ylöspäin keskellä sademetsää kulkevaa serpentiinitietä pitkin. Kaiteisiin ei täälläkään ollut tuhlattu materiaalia, mikä on ymmärrettävää, sillä jos bussi ajaa tieltä ulos, niin jossain vaiheessa se päätyy tasaiselle. Matkaa alas oli tosin hyvin pitkälti ja ikkunapaikalta näki selvästi, ettei renkaan ja reunan väliin paljon tilaa jäänyt. Eikä kuski arkaillut vauhdin kanssa vaan antoi mennä ihan vauhdikkaasti kuoppaisella hiekkatiellä. Ylhäällä poistuimme bussista ja meidät ohjattiin lippujen tarkastukseen. Olen ihmetellyt, miksi usein lippujen tarkastuksen yhteydessä kysytään passia, mutta niin vain tehdään. Jätän yleensä passin hotellille kassakaappiin, jos osaan sitä käyttää, mikä ei ole tavallista. Nytkään minulla ei sitä ollut mukana, mutta paperikopio passin tietosivusta riitti, kuten on riittänyt aiemminkin.

Machu Picchu osoittautui aivan niin uskomattomaksi paikaksi kuin uskalsin odottaa. Usein paljon odotuksia omaava paikka ei sitten pystykään vastaamaan suuria odotuksia, mutta Machu Picchu pystyi. En tiedä miten inkat ovat paikan löytäneet, mutta tämän parempaa paikkaa ei kaupungille voi löytää. Sen oli tarkoitus olla valloittamaton ja sellainen se varmasti olikin.

Kaikki ovat nähneet kuvan Machu Picchusta, missä kaupunki näkyy yläviistosta ja takana on korkea pyöreähuippuinen vuori. Juuri siihen kohtaan tulin eikä näkymää voi kuvata sen paremmin kuin kuvasta näkee. Aikaisin aamulla usva vielä kietoi itsensä korkean vuoren rinteille, mutta myöhemmin auringon lämpö poisti viimeisetkin pilven rippeet rinteiltä. Katselin Machu Picchua ylhäältä pitkän aikaa nauttien tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta.

Oli aivan erinomainen sää käyskennellä noin 500 vuotta vanhoilla raunioilla ja ihmetellä miten nämä kaikki oli saatu rakennettua näin syrjäiseen paikkaan.

Machu Picchussa järjestelyt toimivat oikein hyvin. Lippukäytäntöjä voisi parantaa, mutta paikan päällä kaikki toimi oikein hyvin. Lipun ostajalla on valittava neljä reittivaihtoehtoa. Sitten hänen on kuljettava valitsemansa reitti ja ainoastaan yhteen suuntaan, palata ei saa. Sitä vahti monet vartijat, jotka puhalsivat pilliinsä, jos havaitsivat mitään säännöistä poikkeavaa. Reitti oli oikein hyvin viitoitettu eikä siltä voinut eksyä. Kiersin hitaasti reitin ja katselin merkittäviä raunioita, joskin eniten ihastelin paikkaa, jonka luonto on kaupungille järjestänyt. Hyvin jyrkät rinteet kaupungin reunoilla ja ympärillä kohoavat korkeat vuoret jaksoivat ihmetyttää minua koko kävelyn ajan. Eivätkä inkojen aikaansaannokset paljon hävinneet luonnon taituruudelle. Varsinaisen kaupungin ympärillä oli lukuisia pengerryksiä, joissa kasvatettiin ruokaa. Penkereiden rakentaminen on vaatinut valtavasti työtä, mutta homma on tehty niin hyvin, että penkereet ovat edelleenkin kunnossa, joskin paikkaa koko ajan kunnostetaan, jotta se säilyisi ehjänä.

Olen ollut onnekas ja päässyt näkemään varsin monta hienoa paikkaa matkoillani, mutta Machu Picchu on yksi kaikkein hienoimmista.

Nuolet ohjasivat minut lopuksi takaisin lähtöpaikkaan. Siellä oli nyt huomattavasti enemmän ihmisiä kuin silloin, kun itse lähdin kierrokselle. Olinkin nauttinut mahtavasta kokemuksesta melkein omin päin, sillä muita kulkijoita oli varsin vähän. Nyt niitä olisi huomattavasti enemmän, minkä vuoksi aikainen lähtöaika oli oikein järkevä päätös. Istuskelin hetken aikaa kiveyksellä katsellen ihmisten menoa ja miettien menenkö alas bussilla vai kävelen alas läpi sademetsän. Enkä minä sitä oikeasti miettinyt, sillä kuka nyt ei kävelisi sademetsässä, jos sellaiseen on mahdollisuus.

Matkaa kylään ei ollut kuin pari kilometriä, mutta ensimmäinen niistä suuntautui aikalailla suoraan alaspäin. Portaat olivat lisäksi hyvin epätasaiset ja kosteudesta liukkaat. Pysähdyin kuitenkin aina ennen kuin katselin ympärilleni, mistä tulen saamaan kiitosta, kun palaan taas takaisin kotiin. Laskeutuminen ei ollut huonopolviselle kovin helppo. Metsä oli hyvin tiivistä, mikä haittasi maisemien katselua, mutta muuten tarjosi erinomaiset puitteet kävelyllä. Eräässä vaiheessa minut ympäröi erittäin hyvä tuoksu, jonka kohdistin kauniiseen valkoiseen kukkaan. Tuoksu levisi yllättävän laajalle. Perhosia lenteli paljon, mutta harmikseni lintuja ei näkynyt ollenkaan. Onneksi aivan polun lopussa, jolloin vauhtini oli jo naurettavan hidasta, eräs keltamusta pikkulintu säikäytti minut lennähtämällä aivan viereeni ja metsästi siinä hyönteisiä minusta välittämättä. Viimeisen kilometrin kävelin tietä pitkin. Ylitin Urubamba-joen, joka varmaan ihan minun mielikseni oli järjestänyt sillan kohdalla todella vauhdikkaan kosken.

Oli vasta vähän yli puolipäivä, mutta siitä huolimatta olin nähnyt ja kokenut aivan valtavasti. Nälkä ei kuitenkaan katsomisella katoa, minkä olen tälläkin matkalla ehtinyt huomata. Niinpä etsin sopivaa ravintolaa. Kenelläkään muulla ei vielä ollut nälkä, sillä ravintolat olivat tyhjiä, joskin olivat kuitenkin auki. Kovin kauaa en kuitenkin kävellyt ennen kuin menin ravintolaan, jossa ei ollut yhtään asiakasta, mutta sellaisia oli suurin osa. Tilasin omeletin ja oluen, minkä jälkeen kävin vessassa. Vasta palattuani pöytään, huomasin, että tämä oli sama ravintola, jossa olin eilen syönyt alpakkaa. Olin tullut eri suunnasta enkä huomannut koko asiaa. Eipä se mitään haitannut. Söin rauhallisesti ruokani ja palasin hotellille lepäämään.

Myöhemmin iltapäivällä lähdin vielä katselemaan kaupunkia. Tai se oli tarkoitus, mutta kun menin ulos, alkoi sataa. Tätä se sadekausi taitaa tarkoittaa. Yritin kiertää kaupungilla, mutta kastuminen ei houkutellut. Niinpä menin istumaan ravintolaan, jonka toisen kerroksen terassilta oli kiva katsella sateen ropinaa. Minulla ei ollut vielä nälkä, mutta söin silti empanadan, jolla pärjäänkin huomiseen. En pitänyt kiirettä, mutta koska sade vain jatkui, palasin hotellille.

Päivä oli erinomainen!