Santiago de Chile

Jälleen kaunis ja kuuman puoleinen päivä Chilessä. Tänään ei ollut ihan yhtä kuuma kuin parhaimmillaan on ollut tai sitten alan hiljalleen jo tottua tähän. Kävelyyn ei kuitenkaan ole tullut muutoksia vaan menohaluja oli tänäänkin.

Tänään otin suunnaksi lännen. Kaupunkia riitti sinnekin päin hyvin runsaasti. Kävelin ihan rauhassa aamuisessa Santiagossa. Keskustan tuntumassa oli kiireisiä ihmisiä, mutta melko pian he katosivat. Niinpä seuranani oli aikalailla samalla kiireen tasolla kulkevia kuin minäkin. Harvakseltaan vastaan tuli pieniä lapsia isoäidin kanssa tai asunnoton hamppari, joka siirteli omaisuuttaan johonkin turvalliseen paikkaan, ellei sitten ollut vielä unessa omalla paikallaan jalkakäytävällä. Pienten ravintoloiden tai kojujen omistajat virittelivät hiljalleen liiketoimintaansa pystyyn. Aamuvirkut nuoret kuljeskelivat kiireettömästi, koska he ovat kesälomalla.

Taivalsin aina Parque Quinta Normaliin saakka. Siellä kävin ensin Museo de la Memoria y los Derechos Humanos. Siellä oli esillä lähes pelkästään Chilen vuoden 1973 vallankaappauksesta kertovaa aineistoa. Sitä oli varsin paljon ja käynti oli ihan mielenkiintoinen ulkomaalaisellekin, koska osa teksteistä oli myös englanniksi. Toki näyttely oli suunnattu oman maan kansalaisille. Ihmisiä oli paikalla harvanlaisesti, mutta en kuitenkaan yksinään siellä ollut. Museota varten oli rakennettu suuri uusi rakennus.

Kuljin hiljalleen suuressa puistossa ja yritin löytää uusia lintuja tunnistettavaksi, mutta siellä pyrähteli samat tiput kuin olen nähnyt jo aiempina päivinä. Papukaijat pitivät täällä yhtä isoa meteliä kuin muuallakin. Puistossa oli myös Museo National tai niin julkisivussa kerrottiin. Komeassa rakennuksessa oli luonnonhistoriallinen museo. Siellä kaikki tekstit olivat vain espanjaksi, joten paljon lisätietoa eläimistä ja niiden kehityksestä ei tullut. Täytetyt eläimet olivat osin aika kauhtuneita eikä esillepano ollut kaikkein hienointa. Kuljeskelin rauhassa katsellen enimmäkseen tämän mantereen eläinten täytettyjä versioita. Parasta museossa oli valtaisan valaan luuranko.

Kumpikaan museo ei hyvin paljon minulle tarjonnut, mutta ei niissä käynti kaduttanutkaan. Lähdin palaamaan takaisin hotellille päin, joskin kiertelin välttäen suorinta reittiä. Santiagossa ei kovin paljon katseltavaa ole, vaikka suuri kaupunki onkin. Varsinaisia nähtävyyksiä on melko vähän ja ne on aika nopeasti kierretty. Muuten kaupunki oli ihan mukava kulkea ja katsella. Plaza de Armes oli oikeastaan miellyttävin paikka, missä kävin. Kotimatkalla ohitin ison kirkon, joka näytti olevan aika huonossa kunnossa. Kirkkoja täällä, kuten muissakin käymissäni kaupungeissa, on yllättävän vähän. Luulin kuitenkin, että Etelä-Amerikan maat ovat hartaita katolisia maita. Hieman ennen hotellia menin hieman tylsään ravintolaan syömään. Friteerattu kala riisillä oli ihan kelvollinen, joskaan ei suuria muistoja jättänyt.

Illan kierros lähiympäristössä kohdistui lähinnä La Modena palatsin katselemiseen. Tässä presidentinpalatsissa Salvador Allende kuoli vuoden 1973 vallankaappauksessa. Palatsin edessä olevalla aukiolla oli lukuisia Chilen lippuja, jotka olivat nyt puolitangossa ymmärtääkseni tulipalojen uhrien kunniaksi. Tosin luin uutisista, että Chilen entinen presidentti Piñera oli kuollut helikopterionnettomuudessa, joten voi olla, että tämäkin oli syynä lipuille.

Varsin iso osa illasta meni matkalippujen ja majoitusten järjestelemisessä. Erityisesti lippujen hankkiminen on rasittavaa puuhaa. Oikeiden löytäminen ja niiden varaaminen on hyvin ikävää ja aivan liian usein tapahtuu jotain ennalta arvaamatonta, joka muuttaa kaikki suunnitelmat. Sitten on vielä ainainen epävarmuus, että onko tilaus tai varaus mennyt perille ja tulevatko asiakirjat sähköpostiin. Tosin tämän kaiken voi tehdä huoneesta eikä tarvitse mennä mihinkään matkatoimistoon, mikä on huomattava etu.