Cusco

Ei mennyt lähtö tänäänkään hyvin. Olin puoli seitsemältä alhaalla aikomassa maksaa laskun. Rouva oli nyt paikalla, joten tänään olisin saanut aamiaisen, jos olisin sitä ehtinyt odottaa. Otin luottokortin esille, jolloin nainen ilmaisi, ettei se käy vaan ainoastaan käteinen. Nyt hermostuin. Olin aiemmin jo kahdesti tarjoutunut maksamaan laskun, koska tiesin lähteväni tänään aikaisin. Molemmilla kerroilla näytin luottokorttia merkkinä maksutavasta. Ja nyt ei kelpaa kuin käteinen. He vielä ymmärtävät englantia sen verran, että tiesivät minun lähtevän aikaisin. Ei auttanut muu kuin lähteä pankkiautomaatille. Onneksi mies lähti mukaan ja kantoi isoa reppua, ja syytä olikin. Kävelimme hyvin reippaasti viitisen korttelia automaatille. Ensimmäinen ei toiminut, mutta toisesta sain nostettua riittävästi käteistä. Ojensin rahat miehelle, joka lähti viemään minua rautatieasemalle. Hän vinkkasi taksin, jolla olimme perillä alle viiden minuutin. Mies vielä hoiti taksimaksun, joskin minä olin antanut vähän yli, koska ei ollut tasarahaa. Lopuksi mies sanoi olevansa pahoillaan. Siitä huolimatta olin edelleen ärtynyt, koska asian olisi voinut tehdä helpomminkin, jos mies olisi antanut minun maksaa aiemmin. En enää ikinä tule tähän hotelliin.

Tämän jälkeen päivä sujui oikein hyvin.

Heti asemarakennuksen sisällä eräs mies kysyi minulta englanniksi, haluanko jättää ison laukun vietäväksi junaan, mikä minulle tietenkin sopi. Sitten minut ohjattiin odotushuoneeseen, missä oli tarjolla kahvia ja teetä. Otin kupillisen kahvia ja istuin rauhoittumaan. Oloni oli aamulla tuntunut kovin väsyneeltä ja pelkkä pukeminen oli saanut haukkomaan henkeä. Kaikki ongelmat hävisivät, kun lähdin harppomaan kiivasta vauhtia pankkiautomaatille eikä henki ahdistanut ollenkaan. Nyt pystyin lisäksi rauhoittumaan, joten olo oli oikein hyvä. Odotushuoneessa oli reilu parikymmentä odottajaa ja varmaan kymmenen virkailijaa. Minulta tuli nuori mies kysymään lippua, jolloin avasin puhelimen ja näytin sen hänelle. Hän otti puhelimen, näytti, että pysyisin paikoillani, ja meni puhelimen kanssa hakemaan minulle istumapaikkalapun. Sitten odottelin vielä vähän aikaa, kunnes tuli toinen mies, joka pyysi minua seuraamaan häntä. Menimme laiturille, missä soitti pari miestä espanjalaista humppaa ja vieressä tanssi nainen ja mies koristeellisissa asuissa. Nousin mies perässä junaan ja hän vei minut pöytään 9, joka oli yhden hengen paikka. Myös muut matkustajat saatettiin omille pöydille henkilökohtaisesti.

Olin lähdössä Peru Railin erikoisjunalla Punosta Cuscoon. Hinta oli kovin korkea, mutta halusin kokeilla välillä vähän erilaista matkustamista ja tämä oli sellaista. Minulla oli siis oma istuin, jonka edessä oli pöytä, jolla oli valkoinen pöytäliina ja kukkia. Samanlainen kattaus oli myös kahden ja neljän hengen pöydillä. Junassa oli yksi vaunu matkustajille, joten meitä ei ollut paljon yli kahtakymmentä. Viimeisessä vaunussa oli baari ja oleskelutila, jonka jälkeen oli näköalatila. Tällä junalla oli oikein mukava matkustaa!

Juna lähti puoli kahdeksalta ja melko pian sen jälkeen aloitettiin tarjoilla aamiaista, jos sellaista halusi. Minä halusin ja otin mannermaisen vaihtoehdon, sillä arvelin isomman olevan liikaa. Se tuotiin erittäin hienosti aseteltuna ja oli oikein maistuvaa. Leipää oli aivan liikaa, jotta olisin kaikki jaksanut syödä. Tällä aamiaisella pääsin erinomaisesti lounaaseen saakka, joka tarjoiltiin yhden jälkeen. Kolmen ruokalajin lounas oli aamiaista huomattavasti parempi. Ensin tarjoiltiin maistuva keitto. Sitten olin valinnut kahdesta vaihtoehdosta liharuoan. Se oli uskomattoman pehmeätä ja suurenmoisen makuista, ja mikä parasta, juuri sopivan kokoinen annos. Jälkiruokana oli harvinaisen hyvä suklaakakunpala sekä pari pikkuleipää ja saman verran konvehteja. En ole matkan aikana ollut kertaakaan näin sopivasti kylläinen. Matka oli pitkä, joten viiden jälkeen tarjoiltiin vielä iltapäivätee. Erikoisteen lisäksi tarjoiltiin pari pientä suolaista ja pari makeata palaa. Ainoastaan aamiainen ei kuulunut lipun hintaan.

Ruokailun lisäksi matkalle oli järjestetty ohjelmaa. Pian aamiaisen jälkeen oleskelutilassa tarjoiltiin tervetuliaisjuoma, jolla houkuteltiin ihmiset paikalle. Sinne tuli myös nelihenkinen bändi, joka soitti latinalaisamerikkalaistyylistä musiikkia, joskin laajahkolla ohjelmalla. Lisäksi paikalle tuli nais- ja miestanssija. He esittivät värikkäissä asusteissa tansseja, jotka saattoivat olla kansantansseja. Sitten vereni seisahti! Tanssijat valitsivat yleisöstä ihmisiä osallistumaan tanssiin kanssaan. Ei katsekontaktia, ei katsekontaktia! Onnistuin välttämään nöyryytyksen. Mutta eihän tanssijoille yksi esitys riittänyt vaan kolme ja minulla oli iso vaikeus suunnata katsettani. Onneni jatkui kolmannen esityksen loppuun, jolloin kaikki (osa haluttomasti) osallistuivat tanssiin, jossa kuljettiin samalla ympäri oleskelutilaa. Minä jumituin yhteen nurkkaan, kunnes soitto loppui. Lisäksi meille pidettiin muotinäytös, missä mies ja nainen esittelivät paikallisia asuja, jotka olivat ihan pidettäviä eikä turistivaatteita.

Lounaan jälkeen pysähdyimme matkan korkeimmassa paikassa, joka oli 4 219 metriä korkealla. Siellä oli kauniit maisemat ja paikallisia myymässä tuotteitaan. Myöhemmin näytettiin, miten tehdään paikallinen drinkki. Tähän halpaan en mennyt vaan jäin paikalleni. Drinkin esittelyn jälkeen palasi bändi soittamaan ja tietenkin myös tanssijat. Eivätpä saaneet minua lankaan.

Vaikka puitteet junassa olivat erinomaiset, silti parasta melkein 12 tunnin matkassa olivat maisemat. Maisemia oli sekä asuttuja että asumattomia. Juna kulki useamman kaupungin läpi ja aivan keskeltä niitä kaikkia. Raiteet menivät kaupunkien keskustan läpi eikä niitä ollut eroteltu millään kaiteella tai korotuksella. Myyntikojut olivat lähimmillään vain kymmenen sentin päässä junasta. Juna tuuttasi koko ajan ja ajoi hyvin hiljaa, jotta välinpitämättömät ihmiset eivät jäisi alle. Ikkunasta oli hienoa katsella elämää keskustoissa, jonka juna vain hetkeksi keskeytti. Maaseudullakin oli melko paljon, joskin harvaa asutusta lukuun ottamatta kaikkein korkeimpia kohtia. Siellä asumisen laatu oli monesti aika surkealla tasolla, kun ei se kaupungeissakaan aina kovin korkealuokkaista ollut. Rakennusten takapihoilla ja muuallakin, missä vain oli ruohoa syötävänä, pidettiin kotieläimiä kanoista sikoihin ja laamoihin. Kaikkia nisäkkäitä pidettiin narussa ja naru iskettiin jollain konstilla maahan niin, että eläin pystyi liikkumaan vain narun mitan ympäriinsä. Ikävän humoristisia tilanteita tapahtui, kun eläin säikähti junaa, mutta pakeneminen pysähtyi köyden loppumiseen.

Andit eivät täälläkään päin ole kovin jyrkkähuippuisia vaan vuoret ovat aika pyöreitä. Hämmästyttävän pitkään Punosta pohjoiseen matkustettiin laajalla ja tasaisella ylängöllä. Korkeammat vuoret olivat varsin kaukana. Vasta lähestyttäessä matkan korkeinta kohtaa alkoi tasainen osuus kaveta ja vuoret lähestyä toisiaan. Suurimman osan matkasta ympärillä oli vihreätä. Jopa suurin osa vuorten huipuistakin olivat vihreitä. Alppien korkein huippu, Mont Blanc, on 4 810 metrin korkeudessa, joten olimme vain 600 metriä alempana. Ollaan kuitenkin hyvin paljon lähempänä päiväntasaajaa kuin Alpit. Lähtiessämme hiljalleen laskeutumaan Cuscoon, joka sijaitsee noin 3 400 metrin korkeudessa, pysyivät vuoret lähellämme eikä laajaa tasaista ylänköä enää ollut. Tämä toi vain lisää katseltavaa. Seurasimme pitkään Urubamba-jokea, joka oli aluksi muutaman metrin levyinen, mutta lopulta toistakymmentä metriä leveä. Se on yksi Amazonin lukuisista sivujoista. Seurasin vuolaan virran kulkua kivikkoisessa urassa ja mietin mitä reittiä pääsisi koskista ilman kaatumista. Täällä selviytyminen olisi aika paljon hankalampaa kuin kauan sitten serkkuni Tuomaan kanssa Itä-Suomen koskissa. Kävin myös veljeni kanssa laskemassa Jongunjoen, mutta silloin kumpikaan ei tiennyt mitä piti tehdä ja tulos oli sen mukaista. Miten monta tunnistamatonta lintulajia matkan varrelle jäikään! Vesilintuja oli mahtavasti ja juna kulki mukavan hitaasti, mutten silti vain ehtinyt niitä tunnistaa.

Vähän ennen seitsemään olimme Cuscossa. Juna oli varmaan puoli tuntia myöhässä, mikä johtui Juliacassa raiteille pysähtyneestä rekasta, jota ei meinattu millään saada pois edestä. Kun Cuscossa matkustajat poistuivat junasta, oli koko henkilökunta ulkona jonossa ja taputtivat lähtijöille. Palvelu oli kaiken kaikkiaan aivan erinomaista. Vaikka matkan hinta taisi olla korkeampi kuin kaikkien tämän reissun bussimatkojen hinnat yhteensä, oli tämä sen arvoinen.

Minulla oli alle puolen kilometrin kävely Cusco Kenamari -hotelliin. Kirjautuminen oli ongelmaton ja huone aivan eri luokkaa kuin America Inn Punossa, missä jouduin kärvistelemään kolme päivää. Ulkona oli jo pimeää, joten jätin kaupunkiin tutustumisen huomiseksi eikä minulla nyt ollut nälkäkään.