La Paz

En ollut parhaassa vireessä, kun aamulla heräsin. Olin nukkunut hieman katkonaisesti ja olo oli uupunut ja päätä särki. En pitänyt kiirettä, mutta olin kolmannen kerroksen aamiaishuoneessa kohta kahdeksan jälkeen. Olin ainoa asiakas, joskin yksi pariskunta tuli ennen kuin lopetin ruokailun. Menu pysyi samana, mutta esillepano oli oikein hieno. Ruoan jälkeen olo oli hieman parempi.

Otin reppuun juotavaa ja lähdin katselemaan lähiympäristöä. Lähdin kävelemään pohjoista kohden ja otin hyvin hitaan tahdin. Olin hyvin pettynyt, kun jouduin pukemaan ylleni pitkät housut ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon. Lämpöä ei ollut paljon yli kymmenen astetta, joten valinta oli oikea. Eilen olin varmaan ainoa, joka kulki kaupungilla lyhythihaisissa vaatteissa. La Paz sijaitsee reilussa 3 500 metrissä eikä täällä ole ikinä kovin lämmin tai hirveän kylmä. Nyt on menossa kesä, mutta ennustusten mukaan lähipäivinä lämpöä on 14 astetta ja sadekuurojen mahdollisuus.

Aioin mennä katsomaan lähellä olevaa suurta puistoa, mutta se sijaitsi leveän ja syvän laakson toisella puolella eikä näyttänyt olevan kovinkaan helppo kulkuinen. Niinpä suunnistin hieman idemmäksi, mutta pääsuuntana pohjoinen. Omalla kadullani on uusia korkeita rakennuksia, mutta hieman reunemmalla rakennukset ovat vanhempia ja matalampia sekä ikävämmän näköisiä. Ihmisiä oli liikkeellä vielä aika vähän, mutta Plaza Isabel la Católicalla oli liikenne jo hyvin vauhdikasta ja ihmisiäkin kulki runsaasti. Se, että La Paz oli korkealla ei vielä riittänyt vaan se oli myös hyvin mäkinen kaupunki. Siellä ei varmaan ollut yhtään tasaista paikkaa. Hidas eteneminen tuotti tulosta, sillä jaksoin kulkea eikä päätä enää särkenyt. Huomasin kuitenkin, että jos hetkeksi unohdin tilanteen ja nousin lyhyen matkan reippaasti ylämäkeen, tuntui se heti jaloissa ja hengityksessä.

Liikenne oli uskomatonta kaaosta ja jokainen kadunylitys oli riski, johon piti keskittyä. Jalkakäytävät olivat täynnä kaiken maailman tavaran ja ruoan myyjiä. Paljon ei myytävää ollut, mutta ilmeisesti tämä tai kerjääminen oli monille ainoa rahan lähde. Vaikka meno oli tiivistä, ei minulla ollut täälläkään minkäänlaista pelon tunnetta. Jotkut katselivat minua ohimennen, joskin jotkut lapset tuijottivat pohjoisen ihmisistä suoraan ja pitkään. Ihmiset ovat täällä vielä lyhyempiä kuin aikaisemmissa Etelä-Amerikan maissa, joten minun on helppo katsella lähes kaikkien ylitse.

La Pazissa on erinomainen joukkoliikennemuoto, Mi Teleférico eli ilmaköysirata. Mäkiset ja kapeat kadut tekevät liikkumisen autoilla hitaaksi eikä tänne varmaan metroa pystyi rakentamaan. Sen sijaan on rakennettu yllättävän kattava ilmaköysirataverkosto. Linjoja on toistakymmentä ja ne yltävät koko La Pazin ja myös El Alton alueelle. Olin sinisen linjan pohjoisen pään tietämillä ja halusin tietenkin kokeilla näin hienoa laitetta. Minulla ei ollut tietoa, miten laitteella pääsee ajelemaan, mutta menin siitä huolimatta uudelle ja yllättävän komealle asemalle. Astelin lippuluukulle ja yritin olla sen näköinen, että haluaisin matkustaa radalla. Se onnistui ja rouva lasin takana osoitti minulle luottokortin kokoista läpyskää, jossa oli madonnan kuva (ei sen poptähden). Hän puhui vielä pitkään ja näytti kartalta kaikki keskustan linjat, josta ymmärsin, että siellä pääsisin liikkumaan kortin kanssa. Ymmärsin, että 30 bolivianolla sain myös matkarahaa kortille, joten tartuin tarjoukseen.

Madonnan kuva kädessä siirryin portille ja osasin toisella kertaa laittaa kortin oikeaan kohtaan ja portti avautui. Astelin vähän ylpeänä osaamisestani gondolajonon eteen. Gondolat liikkuivat hitaasti, joten niihin oli helppo astella avoimesta ovesta. Annoin edessäni olevien mennä omaan gondolaan ja niin minä pääsin omaani. Vaunun ovi sulkeutui ja matka alkoi. Lähtö oli hidas, mutta sitten vauhti kiihtyi ja nousin kaupungin ylle. Tämä oli ihan mahtava keino mennä eteenpäin ja katsella alla olevaa kaupunkia. Se oli myös nopea verrattuna kadulla liikkumiseen. Ajoin ihastuneena kaksi pysäkin väliä ja nousin sitten pois. Olin melko lähellä hotellia, joten kävelin hitaasti ylämäkeen huoneeseeni lepäilemään ja kirjoittamaan.

Ilmarata-ajelu jäi kaivelemaan minua niin, että päätin tehdä uuden kierroksen. Katsoin netistä linjakartan ja huomasin, että pystyin tekemään kätevän ympyräreitin, jolloin näen ylhäältä ison osan kaupunkia. Harmikseni ulkona oli alkanut sataa, kun lähdin kävelemään kohti asemaa. Sade voimistui hetkeksi voimakkaaksi ja ukkonen jyrähteli kauempana. Meinasin jo kääntyä takaisin, mutta sitten sade heikentyi ja jatkoin asemalle. Suunnitelmani oli ajaa sinisellä linjalla yksi väli, jatkaa siitä keltaisella koko linjan, sitten yksi väli harmaalla linjalla ja lopuksi violetilla sinisen linjan alkuun. Koska suunnitelma oli erinomainen, niin toteutin sen. Harmittavasti sade jatkui vielä hetken aikaa ja gondolan ikkunat olivat vesipisaroiden peittämät, joten kuvia ei pystynyt ottamaan. Tällä puolella kaupunkia oli ollut voimakas ukkoskuuro ja kadut lainehtivat ruskeasta vedestä. Näin katoilla jopa rakeita. Onneksi sade hiipui ja pääsin ihailemaan reitin tarjoamia maisemia.

La Paz sijaitsee hyvin laajan maljan pohjalla ja sitä ympäröivät korkeat reunat. Melkein kaikki rinteet on rakennettu täyteen taloja. Aivan keskustassa on korkeita kerrostaloja, mutta muuten kaupunki on rakennettu muutaman kerroksen korkeista punatiilirakennuksia. Vain harvat rakennukset on rapattu, joten pääväri kaikkialla on punainen. Keltainen linja nousi kaupungin lounaisrinteen päälle ja koko matka tarjosi erinomaisia näkymiä alhaalla oleviin rakennuksiin. Kaikki tila oli rakennettu, vaikka rinteet olivat hyvin jyrkkiä. Nousu omaan kotiin vaatii joillain hyvin raskaan kapuamisen. Kovin köyhää ylhäällä myös oli, minkä näki rakennusten pihamaista ja katoilta. Monet rakennukset ovat kesken, kuten näin eilen bussista. Täällä on varmaan verotus tehty sellaiseksi, että verot maksetaan, kun rakennus on valmis.

Keltaisen linja päättärillä katselin mahtavia maisemia ennen kuin suunnistin harmaalle linjalle. Nyt portti ei avautunutkaan. Rahat olivat kortilta loppuneet, joten menin automaatin luo laittamaan lisää. Minulla olisi ollut melkoinen laskeutuminen, jos en pääsisi jatkamaan ympyrää loppuun. Yllätyksekseni automaatissa oli englanninkielinen mahdollisuus, mikä auttoi latausta. Luottokortti toiminto oli rikki, mutta käteisellä sain hankittua matkarahaa. Ensimmäinen kymppi meni onnistuneesti, mutta toista kone ei hyväksynyt millään. Viereeni tuli aseistautunut vartija, mutta se ei auttanut yhtään, vaikka heppu yritti ihmetellä kanssani. Tyydyin kuitenkin kympin lisäykseen. La Pazissakin on kaikkialla poliiseja ja vartijoita. Pankin edessä vartioi mies pumppuhaulikon kanssa ja poliiseilla on aina aseet mukana.

Harmaata linjaa menin vain yhden välin ja sitten siirryin violettiin, mihin rahani riittivät. Nyt laskeuduttiin takaisin alas ja näkymät olivat erinomaiset. Ikkunatkin olivat kuivuneet, joten sain otettua myös kuvia. Matka kesti ehkä viisi minuuttia ja katseltavaa riitti koko ajaksi. Sateen vuoksi matkustajamäärät kasvoivat enkä saanut millekään linjalle omaa gondolaa. Ajelu oli aivan erinomainen kokemus. Kuin olisi päässyt huvipuistoon ja samalla yksityiselle kaupunkikierrokselle.

Kävelin hiljalleen takaisin hotellille. Olo oli varsin hyvä, mutta edelleen huomasi nopeasti, jos kiristi tahtia liikaa. Karvevaalijuhlinta jatkui, joskaan en ymmärtänyt miksi toisia piti kastella. Ilmeisesti vallalla on sääntö, että muita kuin sadetakeilla ja muilla varusteilla varustautuneita ei saa sotkea. Tämä näytti toimivan hyvin, sillä aikuisia ei sotkettu enkä minäkään kohteeksi joutunut. Melko lähellä hotellia menin syömään Beef & Beer -ravintolaan. Otin kaikkein halvimman hampurilaisen, koska arvelin sen olevan pienin. Aika sopivan kokoinen se olikin ja sain sen syötyä ja juotua oluen sen seurana. Tämä oli oikein mukava tutustumispäivä La Paziin. Kaupunki on kovin erilainen kuin mikään aiemmin vierailemani kaupunki.