Mendoza

En tiedä olenko aina kovin väsynyt vai sopiiko minulle vain eteläinen pallonpuolisko oikein hyvin, sillä joka yönä nukun mainiosti. Viime yönä en herännyt kertaakaan ennen seitsemää ja olin nukkunut kaiken puolin hyvää unta. Hyvä näin. Aamiainen oli täällä huomattavasti paremmin laitettu kuin edellisessä paikassa, mutta kovinkaan monipuolisempi ei tarjoilu ollut. Leipää ja leikkeleitä sai ottaa niin paljon kuin halusi, mutta lajikkeita ei ollut enempää. Lisää oli oikeastaan vain hedelmät, jotka kyllä maistuivatkin.

Mendoza näytti jo eilen illalla mukavammalta kuin osa aikaisemmista kaupungeista ja tänään se varmistui. Kaupunki oli sopivasti vilkas ja eläväinen. Se oli varsin suuri, mutta sopivalla tavalla. Jalkakäytävillä oli tilaa kävellä eikä kaduilla ajeltu liian kovaa, jolloin metelikin pysyi sopivana. Suuria rakennuksia täällä on kovin vähän. Suurin osa keskustan rakennuksista on muutaman kerroksen korkuisia ja hieman kauempana suuri osa rakennuksista oli erilaisia omakotitaloja. Varmaan kerrostalojakin jossain on, mutta ei siellä missä satuin liikkumaan. Osa asuinrakennuksista oli oikein komeita, mutta kaikkia suojattiin tiukasti portein ja kalterein, mikä tietenkin kertoo rikollisuuden uhasta. Jalkakäytävät olivat aika hyvässä kunnossa ainakin verrattuna moneen muuhun kaupunkiin matkan varrella. Niillä oli kuitenkin melkoisia ansoja yömyöhällä liikkuville ja miksei huolimattomalle päiväkulkijallekin. Jalkakäytävän reunamilla oli paljon puita, jotka oli sijoitettu jopa metrin syvyisiin melko laajoihin kuoppiin eikä reunalla ollut mitään estämässä harhautujan putoamista kuoppaan.

Kaupungin itäpuolella oli hyvin suuri General San Martin -puisto, missä kävelin pitkät matkat. Se olikin hyvin viehättävä paikka kävellä. Se oli oikein hyvin hoidettu ja paikalla oli paljon puistotyöntekijöitä, jotka myös tekivät töitä. Siellä olikin hyvin siistiä eikä roskia juuri näkynyt. Tai niin oli suurimmassa osassa puistoa. Kun kävelin aivan toiselle laidalle, ei siellä enää ollut kyse oikeastaan puistosta vaan metsästä. Minulla oli tarkoitus nousta pienelle mäelle, josta olisi ollut hyvät näkymät kaupunkiin, mutta sinne ei mennyt lainkaan kävelytietä ja autotie vaikutti epämiellyttävältä kävellä. Niinpä käännyin takaisin päin ja kiersin suuren stadionin ennen kuin pääsin jälleen puistoon. Puiston läntisissä osissa oli paljon ihmisiä viettämässä aamupäivää aivan kuten minäkin. Siellä oli erinomaisen komeita palmurivistöjä, jotka reunustivat katuja. Komeita palmuja olen ihastellut pitkin matkaa. Uruguayn maaseudulla niitä oli runsaasti ja ne olivat suuria ja vihantia. San Martinin puistossa oli myös paljon plataaneja, joista osa oli kasvanut erittäin suuriksi. Puistossa oli myös pitkä järvi, jossa harjoitteli soutajia vauhdikkailla veneillään. Puistossa oli myös yllättävän paljon myyntikojuja. Paluumatkalla tarjosin itselleni tuopillisen olutta. Kojussa myytiin 23 Rios -yhtiön hanaolutta. Vain espanjaa puhunut nuori nainen esitteli tuotteitaan, mutta kun ostaja ihmetteli suu auki, hän tarjosi jokaisesta hanasta pienet mukilliset maistiaiseksi. Ne maistettuaan sain laitettua suuni kiinni ja osoitettua skottilaista olutta. Sitä oli oikein miellyttävää nautiskella plataanin varjossa ja katsella komean suihkulähteen suihkuttelua. Kaupan päälle sain pitää vielä mukinkin. Se tuleekin tarpeeseen, sillä tähän mennessä ainoastaan yhdessä hotellissa on ollut huoneessa muki.

Keskustassa oli muutama pienempi puisto, joista Plaza Independencia oli oikein miellyttävä. Siellä oli suuri suihkulähde, joka myös toimi. Muissa kaupungeissa suihkulähteitä on näkynyt, mutta yksikään ei ole ollut toiminnassa. Aukiolla oli myös komeita puita sekä muutama kiva rakennelma, kuten monissa muissakin kaupungeissa oleva oman kaupungin nimi suurin värikkäin kirjaimin muovattuna. Nautin oikein paljon Mendozan katselusta. Aamupäivällä kävely oli varjoissa vielä melko kelvollista, mutta iltapäivällä lämpötila nousi jälleen 37 asteeseen. Tulinkin välillä huokaisemaan huoneeseeni ja kirjoittamaan odotellessani lämpötilan hieman laskevan.

Kuuden jälkeen lähdin vielä astelemaan keskustan kaduille. Puhelimen mukaan ulkona oli lämmintä 38 astetta. Tiedä oliko niin, mutta edelleen oli uskomattoman kuuma, vaikka taivas oli pilvessä. Kiertelin lähistöllä ja kävin joissain kaupoissa, mutta en jaksanut lähteä enää kauemmaksi. Lähikorttelissa valmisteltiin jotain mielenosoitusta, mikä keräsi suuret määrät poliiseja katujen varrelle. Minä kuitenkin lähdin pois ennen kuin toiminta alkoi. Kävin kaupassa ostamassa iltapalaksi voileivän ja mehun. Hyllyn etikettien perusteella niiden hinnaksi piti tulla noin 1 500 pesoa, mutta kassalla ne maksoivatkin 3 100 pesoa. En ymmärrä. Vaihdoin lautalla reilut 2 000 Uruguayn rahaa Argentiinan pesoiksi ja sain 48 tuhatlappusta, jotka olivat kiinnitetty kumilangalla nipuksi. Niitä olen hiljalleen käyttänyt pikkuostoksiin ja jäljellä on vielä reilu 10 000 pesoa. Yksi euro vastaa noin 900 pesoa, joten riittoisia ovat pesot olleet. Toki olen maksanut kaikki isommat ja vähän pienempiä luottokortilla. Eilisen epäonnistuneen hotellimaksun vuoksi hieman jännitti, kun maksoi tätä hotellia. Menin maksamaan vasta illalla, koska arvelin iltavuorossa olevan saman nuoren naisen kuin oli eilen illalla ja hän puhui hyvää englantia. Tyrkkäsin neidille luottokortin ja hän napautti sitä masiinaansa, mutta homma ei pelittänyt. Kolmannella yrityksellä hän työnsi kortin laitteen sisään ja nyt kaikki toimi. Ilmaisesti syy epäonnistumisiin oli Suomen kortin lähimaksurajoitus. En muista olisiko Córdoban hotellin laitteessa ollut mahdollisuutta laittaa kortti lukijaan, mutta täällä oli.