Santiago de Chile

8:40 olin Mendozan bussiasemalla ja saanut ostettua matkaevääksi voileivän eikä minulla ollut ollut kiirettä eikä vastoinkäymisiä. Tämähän alkaa hiljalleen sujua. Bussikin löytyi helposti. Täälläkään ei ollut listaa lähtevistä busseista, mutta seinällä oli kyltti, missä oli kerrottu miltä laiturilta minkäkin firman bussi lähtee. Andesmarin bussi Santiagoon oli jo paikallaan, kun saavuin ja matkustajat jonottivat antamaan laukkujaan kyytiin. Minä sain ison repun perälle omalla vuorollani ja lipun sekä passin tarkistus sujuivat nopeasti. Löysin paikkani numero 41 toisesta kerroksesta kuljettajasta katsoen oikealla puolella.

Tänään minun ei tarvinnut katsella tasaista maisemaa kuin ensimmäisen tunnin, minkä jälkeen bussi lähti nousemaan kohti Andeja. Tänään en ottanut olleenkaan nokosia tai lukenut kirjaa, sillä katsottavaa riitti hyvin runsaasti. Vähitellen tien molemmin puolin vuoret alkoivat kohota koko ajan korkeammaksi. Bussi eteni tasaista vauhtia ylöspäin tarjoten hienoa katseltavaa. Otin bussin ikkunasta kuvia, mutta niiden laatu oli vielä huonompia kuin tavallisissa otoksissani. Tämä oli linjabussi, joten se ei pysähtynyt nähtävyyksien kohdalla. Niinpä Amerikoiden korkein vuori Aconcaguan näin vain pienen hetken ajan bussin ajaessa eteenpäin.

Melko pian Aconcaguan jälkeen bussi ajoi pitkään tunneliin, minkä jälkeen tulimme Argentiinan ja Chilen rajalle. Tämä lienee korkein paikka, missä olen maiden rajan ylittänyt. Henkilöautoilla oli oma reitti, kun bussit ohjattiin omaan rakennukseen. Se oli kuin pieni terminaali, missä bussi ajoi omalle laiturille. Kaikki matkustajat nousivat pois ja siirtyivät passintarkastukseen. Olin täyttänyt bussissa lomakkeen, jonka kuskin apuri oli minulle antanut. Ryssin kohdan, missä kysyttiin rajanylityspaikan nimeä. Katsoin nimen kartasta, mikä oli väärä. Jouduin yliviivaamaan sen ja kirjoittamaan nimen uudestaan. Eikä minulla ollut passissa Argentiinan leimaakaan, joten epäilin tämän ylityksen menevän ihan hatelikkoon. Muita busseja ei paikalla ollut, joten pääsimme nopeasti rajavartijoiden pakeille. Vuorollani menin miehen eteen, annoin hänelle passini ja otin vakavan, mutta sopivan välinpitämättömän ilmeen. Heppu naputti tietokonettaan ja katseli passia, kunnes löi leiman passiin ja toiseen paperiin ojentaen ne minulle. Siinä kaikki. Hän ei edes vilkaissut lomakkeeseen, jonka pian toinen mies keräsi pois vilkaisematta edes vastauksiani! Laukut oli nostettu seuraavaan huoneeseen. Otin omani mukaan ja laitoin sen ja pienen repun läpivalaisulaitteeseen, minkä jälkeen muodollisuudet oli tehty. Helppo homma.

Maiden raja oli vuoren laella ja nyt lähdettiin laskeutumaan alaspäin. Heti alussa oli aivan uskomaton serpentiinitie, jonka kautta laskeuduttiin nopeasti alaspäin. Tien reunoilla ei ollut lainkaan kaiteita tai muitakaan esteitä. Toki vauhti oli hyvin hidasta, mutta rinteen jyrkkyys oli sitä luokkaa, että kiharien loputtua olimme hyvin paljon alempana. Ajamista hidastivat useat tietyöt, joissa korjattiin toisen ajokaistan sementtilaattoja, jolloin vain yksi kaista oli käytössä. Vastaan tulevat rekat nousivat tietä hyvin hitaasti, joten odotusaika saattoi venyä kymmeneen minuuttiin. Meidän bussissa oli jotain vialla, sillä se joutui pysähtymään kolme kertaa ja lisäämään vettä varmaankin jäähdyttäjään tai johonkin. Ensimmäisellä pysähdyksellä vettä laitettiin neljän litran pönikän verran. Kolmannella kerralla pysähdyttiin majatalon viereen ja sieltä tuotiin vesiletku, jolla vettä lisättiin bussiin ties miten paljon. Onneksi bussi kesti perille saakka.

Chilen puolella laskeuduttiin nopeasti aika alas ja sitten matka jatkui korkeiden mäkien lomassa kohti Santiagoa. Missään vaiheessa nousun tai laskeutumisen aikana ei näkynyt yhtään havupuita. Tiettyyn korkeuteen saakka oli lehtipuita, mutta sitten vain matalia pensaita, jos niitäkään. Kaikkein korkeimmilla kohdilla ei ollut mitään kasvillisuutta vaan vain kiveä. Ainakaan tällä kohdalla Andit eivät olleet niin terävähuippuisia kuin Alpit tai Himalaja. Eikä lunta näkynyt juuri muualla kuin Aconcaguan huipulla. Argentiinan puolella kasvillisuus olivat enimmäkseen vihreätä, mutta Chilen puolella maa oli aivan keltainen todella kuivan heinikon johdosta, mutta puut olivat vielä vihreitä. Täällä on todella kuivaa ja kuumaa on ollut jo pitkään. Valparaison alueella, minne olen suunnitellut meneväni, on ollut hyvin tuhoisia maastopaloja. Katsotaan, miten tilanne kehittyy.

Bussi tuli Santiagon pääbussiasemalle jopa tunnin etuajassa, mitä ihmettelin ylimääräisten pysähdysten puolesta. Samassa bussissa oli kaksi suomalaista nuorehkoa rouvaa, jotka olivat lomalla Buenos Airesissa ja tulivat sieltä Santiagoon, mistä jonkin ajan päästä lentävät takaisin kotimaahan. Juttelin heidän kanssaan vähän aikaa tullissa. Hekään eivät osaa espanjaa ja ovat kokeneet samanlaisia ongelmia kuin minä, mutta selvinneet, kuten minäkin. Yhtään enempää suomen kieltä en ole kuullut sitten kun poistuin New Yorkissa Finnairin koneesta.

Aseman seutu oli jälleen vähemmän mukavaa seutua, mutta en siellä kauan aikaa viettänytkään. Nostin ison repun selkään ja kävelin, jälleen hyvin kuumassa, puolisen kilometriä metroasemalla. Santiagon metroon ei voi ostaa kertalippuja vaan pitää olla Bip!-kortti, johon sitten tankataan matkarahaa. Menin asemalla lippuluukulle ja sanoin lasin takana istuvalle rouvalle Bip card ja työnsin hänelle viiden tonnin setelin. Rouva kysyi jotain, minkä arvelin tarkoittavan, että laitetaanko loput rahat matkakassaan. Vastasin si ja nyt minulla on noin kolmen matkan verran rahaa kortilla. Täällä matkan hinta määräytyy pituuden sekä ajan perusteella. Ruuhka-aikana on kalliimpaa kuin luppoaikana. Portti avautui, kun kopautin uudella kortillani portin pieltä. Laskeuduin kerrosta alemmaksi odottelemaan junaa, joka pian tulikin. Vaunu oli melko tyhjä ja pääsin istumaan kassieni kanssa. Matkustin kuusi aseman väliä Chilen yliopiston pysäkille, missä nousin kuumalle kadulle. Minulla ei ollut kuin muutama sata metriä Fundador-hotellin ovelle. Hotelli on oikein mukava ja huoneeni aivan turhan suuri yhdelle ihmiselle.

Kävin kävelemässä vähän aikaa hotellin ympäristössä. Lauantain vuoksi iso osa kaupoista oli jo kiinni, mutta ihmisiä liikkui aika paljon. Kovin ihmeellistä ei hotellin ympäristössä ollut vaan siellä oli melko lailla tyypillistä miljoonakaupungin menoa. Lähempi tutustuminen tähän noin viiden miljoonan ihmisen kaupunkiin jää tuleviksi päiviksi.