Dallas

Tänään oli matkapäivä Dallasiin eikä siihen kovin paljon tapahtumia mahtunut.

Aamu oli täysin kiireetön, joskin heräsin tietenkin pian seitsemän jälkeen. Aamiaisella osasin sanoa espanjaksi, että halusin vain munia ja paahtoleipää enkä sitä paikallista mössöä. No viimeistä en sanonut, mutta se tuli annettuna, kun alku onnistui. Poistumisaika hotellista oli yksi, mikä sopi minulle oikein hyvin. Viivyttelin huoneessani puoli kahteentoista.

Kävelin tavaroitteni kanssa metroasemalle ja ajelin kahdella linjalla lentokentälle. Ihmisiä oli sopivasti, mikä tarkoitti, että isoa ruuhkaa ei ollut. Lentokentällä kävelin suoraan Volaris-yhtiön tiskeille ilmoittautumaan, että olen lähdössä Meksikosta ja samalla Latinalaisesta Amerikasta. Virkailijoita tämä ei kiinnostanut vaan se, että onko minulla ESTA, jonka tarvitsen päästäkseni Yhdysvaltoihin. Minulla ei ollut dokumenttia valmiina ja meni aika kauan, kun hain puhelimeen lentokentän netin, hain sähköpostista oikean sähköpostin, menin linkistä valtion sivuille, näppäilin pitkän koodin muiden tietojen jälkeen ja näytin todisteen virkailijalle. Sitten hän antoi boarding passin. Suomesta lähtiessä vain kysyttiin, että onko ESTAa ja se riitti.

Jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin sain jätettyä ison laukun kuljetettavaksi. Sitten siirryin turvatarkastuksen kautta terminaaliin eikä minulta missään vaiheessa tarkastettu passia tullimiesten toimesta. No ei se minua haitannut. Kävin syömässä kalliin, olin lentokentällä, liharuoan lounaaksi, joka oli ihan sopiva. Sitten istuin, luin ja odotin. Aika meni tavallista vauhtia ja aikanaan pääsin lentokoneeseen. Istuin rivillä seitsemän, mutta sen enempää ei reilun kahden tunnin lennosta ollut kerrottavaa.

Kone laskeutui Dallas-Fort Worthin kentälle seitsemän maissa. Passin tarkastukseen piti jonottaa varttitunti. Virkailija kyseli miksi tulin ja milloin lähden, minkä jälkeen pääsin eteenpäin. Laukun sain hihnalta ja sitten lähdin etsimään junaa, millä pääsisin keskustaan. En halunnut mennä taksilla, koska käytössä oli mainio juna. Sen löytäminen oli hieman ongelmallista. Ensin piti vaihtaa lentokentällä terminaalia, mikä onnistui pikkubussin avulla. Kysyin vartijalta asiaa ja oli mahtavaa, kun ymmärsin mitä hän neuvoi. Terminaali A:ssa piti omin neuvoin kävellä melko pitkä matka ennen kuin pääsin juna-asemalle. Siellä oli automaatti, josta sain setelillä ostettua lipun kolmella dollarilla. Tosin matkan aikana rupesin miettimään, että ehken ostanut ihan oikeata lippua, mutta tarkastajia ei tullut, joten asialla ei ole väliä.

Matka keskustaan kesti melkein tunnin. Matka olisi ollut mukava, jos ei olisi ollut pimeätä. Nyt ei nähnyt juuri mitään mitä ulkona oli. Junassa ei ollut kovin montaa matkustajaa ja niistäkin vain muutama oli hereillä. Vieressäni istui hetken vanha musta mies, joka sanoi minulle jotain, mutta en ymmärtänyt yhtään mitään, mitä hän sanoi. No tähän olen tottunut puolessatoista kuukaudessa. Lopulta juna saapui Dallasin keskustaan, minkä korkeat rakennukset kertoivat minulle. Nousin pois Akardin asemalla ja kävelin muutaman korttelin Magnolia-hotellille. Kirjautuminen ihan hienoon hotelliin sujui kivasti, vaikken ihan kaikkea ymmärtänytkään, mitä texasia puhuva neiti kertoi. Kello oli jo melkein kymmenen, joten nousin kymmenennen kerroksen huoneeseeni enkä houkutuksesta huolimatta lähtenyt viereisessä korttelissa olevaan cowboy-henkiseen ravintolaan.

Oli jotenkin tuttua ja turvallistakin tulla taas USAhan. Tämä on viides kerta, kun olen Yhdysvalloissa. Asuin vuoden lähellä Chicagoa 1980-luvun alussa ja sen jälkeen olen käynyt täällä muutaman viikon matkoilla kolmesti. Tänään en vielä paljon päässyt katselemaan Dallasia, mutta kävelymatkalla olleet toimettomat ihmiset toivat kovasti mieleen muut isot amerikkalaiset kaupungit, joissa olen vieraillut. Täällä keskustassa oli kuitenkin vain vähän ihmisiä, kun Etelä-Amerikassa heitä oli aina hyvin paljon.

Kirjoittaessani tätä blogia katselin televisiota, josta tuli uutiset, urheilua ja iltashow´ta. Oli oikeastaan hämmentävää, että uutiset olivat 80-luvun alussa ihan samanlaiset kuin nyt. Ei oikein mitään oikeita uutisia, vaan lähes ainoastaan onnettomuuksia ja paikallisia väkivaltaisuuksia. Tosin Meksikossa näytettiin aamu-uutisissa onnettomuus, missä auto ajoi suoraan ihmisten päälle, sekä sotilaan polttoitsemurha! Katselin myös Jimmy Kimmel Show’ta, jota kävimme Seijan kanssa Los Angelesissa katsomassa paikan päällä, kun se kuvattiin suorana.