La Paz

Aamu alkoi sateisissa merkeissä. Taivas oli aivan harmaat ja vettä tippui melko voimakkaasti. Aamiaisella oli jälleen ainoa asiakas. Aamiaislistalla ei ollut kuin kolme nimeä, joten nyt ei taida olla kovin suosittu aika käydä La Pazissa. Olin aamun huoneessani ja odottelin millaiseksi sää muuttuu. Ennustus lupasi sadekuuroja koko päivälle, mutta olen oppinut, että sääennustuksiin ei täällä kannata luottaa.

Hiljalleen sade hiipui ja taivas alkoi näyttää kirkastumisen merkkejä. Ennen keskipäivää olikin jo poutasää ja minä lähdin kävelemään. Otin edelleen aika rauhallisesti, joskin henkeen kävely ei enää ota niin kuin aiemmin. Hotellin kulmilla oli hyvin hiljaista, mutta hiljalleen ihmisiä alkoi tulla enemmän kadun varsille. Päästyäni ison liikenneympyrän keskustan puolelle olivat jalkakäytävät jo täynnä ihmisiä ja autojakin kulki melko vilkkaasti. Nuorilla edelleen jatkui toistensa kastelu vesipyssyin ja vaahdoin. Muutaman kerran minäkin sain päälleni roiskeita. Ohitin äidin ja pikkutytön, jotka olivat istumassa, ja kun olin edennyt viisi metriä tunsin vesisuihkun selässäni. Vilkaisin taakseni, mutta kaksikko katseli ihan muualle. Luulen, että äiti oli syyllinen. Minulle tällainen juhlinta ei tarjonnut mitään, joten kiertelin vähän aikaa väljemmillä seuduilla ja palasin hotellille katsomaan presidentin vaalien tuloslaskentaa.

Tulosten selvittyä päätin lähteä uudelle gondola-ajelulle. Keskustan kadut ovat täynnä toisiaan sotkevia ihmisiä, joten mieluummin ajelin ilmaköysiradalla ja katselin menoa ylhäältä päin. Harhailin vähän aikaa etsiessäni kulkureittiä asemalle. Latasin korttiini lisää rahaa, mikä onnistui helposti. Minä ajattelin ajaa saman kierroksen kuin eilen, mutta toisin päin. Menin kuitenkin vahingossa valkoisen linjan portista sisään. Se oli oikeastaan vain parempi, sillä nyt kiersin vielä laajemman ympyrän. Valkoinen linja kulki leveän Avenue Buschin keskikäytävän päällä. Molemmin puolin oli uusia korkeita kerrostaloja. Päätepysäkillä vaihdoin oranssiin linjaan, joka nousi jo aika korkealle pohjoista rinnettä. Pilvet olivat kadonneet melkein kokonaan ja kaupunki näkyi oikein hienosti. Kauempana näkyi useita lumihuippuisia vuoria, jotka sädehtivät auringossa, vaikka jonkin verran pilviä niiden ympärillä kieppui.

Matka jatkui punaisella linjalla, jolloin olin jo hyvin korkealla kaupungin yllä. Harmaa linja kulki El Alton ja jyrkänteen reunalla, jolloin kaupunki näkyi jälleen uudesta kulmasta. Samalla oli mahdollista ihmetellä El Alton ihmisten asuinoloja. Tänään kaupungissa kuitenkin juhlittiin. Musiikki kuului ylös gondolaan saakka ja eri puolilla kaupunkia näkyi karnevaaliasuisia juhlijoita. Kaikilla ei kuitenkaan ollut juhlinta mielessä, sillä gondolat olivat täynnä kulkijoita eivätkä he näyttäneet välittävän karnevaaleista. Keltaisella linjalla laskeuduin takaisin alas La Paziin. Vielä viimeiseksi ajoin yhden aseman välin sinisellä linjalla hotellin lähelle. Nautin oikein paljon tästäkin reissusta, johon meni puolisentoista tuntia.

Täällä alkaa hämärtää jo seitsemän aikaan. Niinpä siirryin takaisin hotellille katsomaan Super Bowlia. Vuosi sitten katselin Super Bowlin Wanakassa, Uudessa-Seelannissa. Rupesin virittelemään kisastudiotani, mutta televisio ei toiminut. Odottelin, josko se kohta toimisi, mutta ei. Jouduin menemään alas respan pakeille. Nuori nainen tuli yrittämään korjata asia, mutta ei onnistunut hänkään. Hän palasi alas luvaten selvittää asia. Peli alkoi ja kuvaruudussa pyöri ympyrä. Lopulta respa soitti ja kertoi soittaneensa palveluntarjoajalle ja he selvittivät asiaa. Odotin hetken ja päätin kokeilla ottaa virran pois modeemista. Hetken aikaa televisio starttaili ja sitten peli alkoi näkyä. En tiedä saiko palveluntarjoaja linjat kuntoon vai auttoiko virran katkaisu, mutta tärkeintä oli, että peli näkyi.