Puno

Tästä tuli vähän turha matkapäivä. Minun olisi sittenkin pitänyt ottaa joku laivareissu Titicacalle, mutta aamu näytti niin viileältä ja sateiselta, että jätin reissun tekemättä. Sen johdosta en sitten paljon saanutkaan tänään aikaiseksi, mutta menköön tämä päivä levon ja ruokailun kannalta.

Koko eilisen illan satoi ja aika rankastikin, mutta siitä huolimatta paraati kulki ikkunani alla yli yhdeksään, joskin välillä oli pieniä taukoja. Sitkein trumpetisti väläytti sooloaan vielä kymmenen jälkeen, mutta sitten en enää kuullut meteliä. Aika aikaisin aamulla alkoi kuulua kuorma-autojen ääniä, kun niiden avulla ruvettiin purkamaan aitoja ja muita tavaroita kadulta.

Päivän ruokailut alkoivat huonosti, sillä mennessäni alas aamiaiselle sanoi respan mies, että tänään hän ei voi tarjota aamiaista. Vaimo ei pääse paikalle! No mitäs siihen sitten voisi sanoa. Aina eivät hotellit onnistu. Tein huoneessani kirjallisia töitä, kunnes puoli kymmeneltä lähdin kävelemään. Vähän aikaa kesti löytää sopiva aamiaispaikka, mutta kun sellaisen löysin, oli aamiaisaika jo ohi. Sain kuitenkin kahvin sekä avokadovoileivän, mikä oli ihan piristävää vaihtelua. Puoli kahden maissa menin pieneen, mutta siistiin ravintolaan, jossa oli nuori, innokas, mutta arka tarjoilija. Hän osasi muutaman sanan englantia ja vaikutti innokkaalta päästä käyttää niitä. Tilasin kanasopan, joka oli kelvollinen, ja oluen. Illan suussa palasin vielä keskustaan ja menin pizzeriaan. Pizza oli sopivan pieni, mutta minun oli vaikeata löytää juuston seasta pepperoneja, joita siinä piti olla.

Luulin jo viimeinkin päässeeni ohi näistä karnevaaleista, mutta ei vieläkään. Tosin ne olivat tänään kovin pienet edellisiin päiviin verrattuna. Keskustassa kulki yksi kulkue, missä kuljetettiin madonnaa. Sen perässä tuli tanssijoita ja soittajia, joilla tuntui olevan käytössä ainoastaan sama kappale kuin eilisillä soittajilla. Tanssijat olivat aika sekalaista väkeä. Puolen kymmentä värikkäästi pukeutunutta naista olivat eilisen jäänteitä. Heidän perässään jatsasi keski-ikäisiä miehiä puvut päällään. Mukana oli myös ihan tavallisissa vaatteissa olevia ihmisiä sekä yksi turisti, joka reppu selässään sambaili siinä missä muutkin. Toista turistia reppu selässä ei tanssijaksi ilmestynyt.

Luulen, että tänäänkin täällä oli pyhäpäivä, sillä ihmisiä kulki keskustassa hyvin paljon. Kaupat olivat auki ja joku rakensi taloa, mutta tuskin normaalina työpäivänä näin paljon ihmisiä kulkisi kaduilla. Kiertelin kaupungin kaduilla, mutta ei siellä paljon uutta tullut eteen. Nyt katedraali oli auki ja kävin katsomassa sitä. Sisältä kirkko oli harmaa ja aika paljas, mutta alttari ja muutamat seinällä olleet madonnat olivat koristeellisia. Nousin myös näköalapaikalle kaupungin reunalle. Unohdin hetkeksi miten korkealla olin ja nousin rappusia tavalliseen tahtiin. Hyvin nopeasti ohut ilma antoi takaisin ja jouduin vetämään viisi minuuttia henkeä kiven nokassa istuen. Ylhäältä Titicaca-järvi näkyi oikein hyvin ja silloin mielessä kävi, että tuolla minun pitäisi olla.

Huomenna ei ole turha matkapäivä.