Bogota

Regina hotellin aamiainen oli hieman erilainen kuin aiemmin olen kohdannut. Täällä valittiin listalta millaisen kokonaisuuden halusi. Vaihtoehtoja oli viisi, mikä oli varvin riittävä. Oma valintani oli sopivan suuri ja maittava.

Aika pian lähdin katselemaan Bogotaa. Kiertelin lähinnä La Candelarian kaupunginosan alueella, mutta kulku varmaan kulki myös sen ulkopuolella. Sää oli koko päivän pilvinen, mutta sadetta ei tullut. Lämpötila oli hieman alle 20 astetta, mikä sopi mainiosti kaupungissa kävelyyn.

Bogotan keskusta, mihin La Candelarian alue kuuluu, oli hyvin vilkas. Autoilua on rajoitettu monilla kaduilla, mikä sai kaupungista rauhallisemman kävellä. Bogotan vaarallisuudesta kerrottiin monissa kirjoituksissa, mutta toisaalta myös kerrottiin, että monet alueet ovat ihan turvallisia. Sellaisia ovat juurikin La Candelaria sekä keskustan alueet. Toki sielläkin pitää käyttää järkeä eikä antaa taskuvarkaille tai repunkaappaajille mahdollisuuksia. Jätin kaikki arvokkaat hotellin kassakaappiin ja reppua pidin kyljessä kiinni ja käsi sen päällä aina, kun oli enemmän ruuhkaa jalkakäytävillä. Täälläkään en kokenut yhtään uhkaavaa tilannetta missään vaiheessa kävellessäni keskustassa. Mihinkään lähiöihin tai keskustan ulkopuolelle ei tietenkään pidä mennä eikä ole mitään syytä mennäkään.

Poliiseja taisi olla kaupungissa enemmän kuin aiemmin käymissäni matkallani kaupungissa. Näin kaksi pientä mielenosoitusta, mutta tuskin tällaista määrää poliiseja olisi niitä varten tänne tuotu. Arvelen niiden olevan täällä vartiossa päivittäin. Osalla oli yllään mellakkavarusteet ja joillakin näin rynnäkkökivääreitä. Poliisien näin suuri määrä ei oikein nosta turvallisuuden tunnetta.

La Candelarian alue olisi ollut oikein kivan näköistä, jos paikoista olisi pidetty huolta vähän paremmin. Kapeilla kaduilla oli oikein kivan näköisiä rakennuksia, mutta monet olivat huonossa kunnossa. Lisäksi suuri määrä graffiteja pilasi monet kauniit paikat. Kävely oli kuitenkin varsin mukavaa. Kaupungin suurimmalla aukiolla, Plaza de Bolivarilla, oli menossa pieni mielenosoitus, mutta se ei selittänyt suurta määrää poliiseja. Aukiolla oli merkittäviä hallinnollisia rakennuksia ja myös katedraali, joiden suojelun vuoksi poliisit täällä olivat. Harmittavasti usea komea rakennus oli verhottu tummalla kankaalla, mitä en ymmärtänyt. Aukiolla oli hyvin paljon puluja, kuten Venetsian Pyhän Markuksen torilla ennen. Katedraali oli kiinni, kuten oli myös lähellä ollut varsin hauskan näköinen Santuario Nuestra Señora del Carmen -kirkko. Keskustan monet kadut oli nimetty calle ja numero tai carrera ja numero. Callet kulkivat luoteesta kaakkoon ja carrerat koillisesta lounaaseen.

Kävin myös kahdessa museossa. Museo del Oro esitteli Kolumbian historiaa kullan kautta. Siellä oli paljon kultaesineitä, joita Kolumbian alueella eläneet kansat olivat ajan saatossa tehneet. Katsottavaa oli aika paljon, mutta minä odotin vähän näyttävämpiä esineitä. Hyvä puoli oli, että espanjan lisäksi tekstit olivat myös englanniksi. Pidin kuitenkin paljon enemmän Museo Boterosta. Fernando Botero oli kolumbialainen taidemaalari ja veistäjä, jonka tauluissa ja veistoksissa esiintyvät helposti tunnistettavat pullean pyöreät hahmot. Museossa oli runsaasti Boteron töitä, joita oli oikein hauska katsella. Lisäksi esitteillä oli yllättävän paljon muiden kuuluisien taiteilijoiden teoksia, kuten Picasson, Dalin, Monet’n ja Renoirin.

Bogota tai oikeastaan sen keskusta oli varsin mukava paikka kävellä. Täällä ei ollut niin epäsiistiä, kuin useassa aiemmassa kaupungissa, vaikkei tämä mikään kaikkein siistein kaupunki ollutkaan. Tunnelma oli varsin kiireinen, kuten suurkaupungissa usein on. Täällä oli ilmeisesti koulut alkaneet, sillä näin pikkutyttöjä koulupuvuissa ja keskustan yliopistoissa kulki paljon opiskelijoita. Liikenne oli eteläamerikkalaiseen tapaan rauhatonta ja kiivasta. Katua ylittäessä piti aina varmistaa, ettei mistään suunnasta tullut autoa, moottoripyörää tai polkupyörää. Ne kaikki pitivät itseään tärkeämpinä kuin jalankulkijaa. En ole ennen nähnyt kahden haitarin bussia, mutta nyt olen.