Puno

Sain nukuttua yllättävän hyvin. Laitoin korvatulpan korvaan ja pään tyynyyn enkä herännyt kuin muutaman kerran. Meteli jatkui ainakin puoleen yöhän saakka. Tanssit loppuivat ennen kymmentä, mutta sen jälkeen ihmiset viettivät iltaa ikkunani alla ja silloin tällöin jonkun piti soittaa pieni soolo instrumentillaan, joka yleensä oli trumpetti tai rumpu. Nukuin yli yhdeksän tuntia enkä pitänyt kiirettä nousun kanssa. Kahdeksan jälkeen menin alas katsomaan olisiko siellä aamiaista. Pienessä ruokasalissa oli kaksi naista aamiaisella eikä muita taida paikassa yöpyäkään. En ymmärrä tätä. Kaupungissa on meneillään valtavan laaja karnevaali aivan hotellin edessä. Siitä huolimatta täällä ei ole asukkaita kuin minä nuo kaksi muuta naista. Aamiainen oli hyvin heppoinen murukahvilla, kahdella leivällä ja munapaistoksella. Olipa enemmän syömistä kuin eilisaamuna.

Aamiaisen jälkeen katsoin huoneeni ikkunasta ja näin, miten mellakka-aitoja viriteltiin kadulle, mikä tiesi, että karnevaalit jatkuisivat tänäänkin. Sille en tietenkään mitään voinut, mutta ainakin pääsisin lähtemään huoneestani pois. Kymmeneltä ei vielä minun kadullani temmelletty, mutta jo hieman pohjoisemmassa oli katu täynnä tanssijoita ja soittajia. Myös katsojia oli paljon, kuten tietenkin myös kauppiaita. Seurasin hetken aikaa, miten ryhmät etenivät kadulla hitaasti eteenpäin toisen ryhmän tullessa aina edellisen jälkeen. Asut olivat värikkäitä ja soitto pauhaava. Tanssijat tanssivat innoissaan, mutta soittajat tuntuivat soittelevan vähän milloin sattui, mutta se ei haitannut, kun heitä oli niin paljon ja tuntui, että kaikki soittivat kuitenkin ihan samaa kappaletta koko ajan. Kovin kauan en jaksanut menoa katsella, sillä hyvin pian kaikki alkoi toistaa samaa.

Siirryin pois karnevaalikadulta ja nousin vieressä olevalle komealle Plaza Mayor -aukiolle. Punon suuri katedraali oli ulkoa päin ruskea, mutta kun se oli kiinni, niin en tiedä millainen se on sisältä. Aukiolla oli muutama muukin hienon näköinen rakennus. Lähdin etsimään reittiä, joka kiertäisi karnevaalit ja johdattaisi minut Titicaca-järven rannalla. Jouduin kiertämään aika kauaksi pohjoiseen ennen kuin vapaa väylä löytyi. Suuren stadionin viereltä pääsin järven rannalle. Oikein mukava kävelykäytävä kulki pienen poukaman ja järven välissä. Kävelin käytävällä hitaasti usein penkille istuen ja vesilintuja ihmetellen. Kaislikosta nousi äkkiä pieni karvainen otus, jonka luulin ensin olevan rotan, mutta kun näin niitä seuraavan kerran huomasin niiden olevan päästään pyöreämpiä eikä niillä ollut rottamaista häntää.

Kävin välillä isohkossa ravintolassa syömässä. Mielestäni tilasin kanaa, mutta minulle tuotiin nautaa. Se oli ihan hyvää, mutta aivan liian suolaista. Sain kuitenkin hyvän aterian tänään ja jo aamupäivällä. Olin edelleen järven rannan tuntumassa, joten jatkoin sen seuraamista. Kaislikossa oli mukavan paljon elämään, mutta kyllä minua harmitti, miten roskaista täälläkin oli. Eikä vain satunnaisia roskia vaan näki selvästi, että järven rantaan oli kipattu sekä talousjätteitä että rakennusromua. Karnevaalit näkyivät täälläkin, vaikkeivat onneksi kuuluneet. Osuutensa suorittaneita tanssijoita tuli järven rannalle ottamaan kuvia toisistaan juhlatamineissa. Paikalla oli myös lukuisia pikkubusseja, joilla vierailijat olivat kaupunkiin tulleet. Myös Boliviassa iso osa joukkoliikenteestä hoidettiin pikkubusseilla, joilla oli mystisiä linjamerkintöjä keulassa. Kyytiin otettiin ihmisiä sieltä, missä he sattuivat kyytiä viittelöimään ja taakse jääneet soittivat torvea. Perun puolella on kaupungeissa myös tuk-tukeja. Ne ovat vähän sportimman näköisiä kuin Intian vastaavat.

Olin tullut aika kauaksi hotellistani ja taivaltanut jo pitkään, joten lähdin palaamaan takaisin. Päivä oli lämmennyt ja välillä aurinkokin paistoi. Olin aikaisen uupunut ja piti oikein ponnistella viimeinen kilometri, kun piti väistellä karnevaaleista poistuvaa väkeä. Kadullani meno ei kuitenkaan ollut loppunut vaan tanssijoita ja soittajia virtasi ikkunani ohi.

En antanut metelin häiritä vaan hommailin omia asioita. Huoneeni on edelleen kylmä. Millaistahan täällä on talvella? Kuuden aikoihin lähdin vielä ulos etsimään syötävää. Lähikadut olivat aivan täynnä karnevaalin tanssijoita ja soittajia ja suurin osa heistä kovassa humalassa. Alkoi myös sataa, joten en tehnyt kuin pienen kierroksen valtavassa kaaoksessa ja palasin takaisin huoneeseeni. Ostin yhdeltä mummolta paistoksen, josta en tietenkään tiennyt mitä se sisälsi. Onneksi se ei ollut makea, mutta se olisi voinut sisältää lihaa. Sain kuitenkin iltapalan. Puoli seitsemältä ulkona oli pimeää, mutta edelleen torvet soivat ja rummut paukkuivat. Minua ei kovin paljon harmittanut, kun ukkonen alkoi jyrähdellä. Se ei saanut aikaiseksi toivomaani tulosta.