Santiago de Chile

Tänään minulla oli suunnitelmissa mennä käymään bussilla Valparaisossa. Siellä on kuitenkin raivonneet suuret metsäpalot, jotka ovat vaatineet paljon kuolonuhreja. Ihan tarkkaa tietoa minulla ei ole palojen tämänhetkisestä tilanteesta, mutta en halua ottaa turhia riskejä ja mennä pelastajien häiriöksi. En tiedä olisiko kaupunkiin edes päässyt nykytilanteen johdosta. Santiagossa metsäpalot eivät näy millään tavalla ainakaan turistille.

Niinpä vietin päivän Santiagossa. Rytmi oli kovin samanlainen kuin kaupunkipäivinä olen tottunut tekemään. Aamupäivällä tein pitkän kävelykierroksen ja illemmalla toisen, paljon lyhyemmän. Tänään ei ollut ihan niin kuuma päivä kuin moni aikaisempi. Lämpötila taisi kuitenkin nousta 30 asteen tietämille

Käytin menestyksekkäästi Bip!-korttiani toistamiseen ja ajoin linjaa yksi pitkin El Golf -asemalle. Olin liikkeellä puoli kymmenen aikoihin ja vaikutti, että silloin oli ruuhka-aika, sillä vaunut olivat ihan täysiä. Pidin tarkasti silmällä reppuani ja puhelinta eivätkä taskuvarkaat päässeet yllättämään. Kuljeskelin alueella, joka vaikutti olevan pankkialan keskusta. Siellä oli korkeita rakennuksia ja paljon varakkaan näköisiä työntekijöitä. Kiertelin hiljalleen Costanera Centeriin, missä näiden varakkaiden henkilöiden puolisot käyttävät rahoja. Toki siellä kuljeskeli monen muunkin varakkuuden omaavia ihmisiä. Ostoskeskus oli todella iso ja ihan yhtä tylsä kuin vastaavat muuallakin päin maailmaa. En käynyt yhdessäkään kaupassa, mutta laskeuduin alimpaan kerrokseen, mistä pääsi hissillä Costanera Towerin huipulle. Nousu oli perin kallis, mutta päätin siitä huolimatta nousta Etelä-Amerikan korkeimmalle näköalatasanteelle. 61. kerroksesta olikin oikein hieno katsella hyvin laajalle leviävää Santiagoa. Näin kesäisin on tavallista, että kaupunkia ympäröi utuinen sää. Käsittääkseni talvella ilma on kirkkaampi ja silloin näkee kauemmaksi. Toki nytkin näkymät olivat oikein hienot.

Seuraavat tunnit käytin kävelemiseen takaisin hotellille. Yritin kierrellä kiinnostaviin paikkoihin, mutta nyt reitin valinta ei ollut paras mahdollinen. Reittini kulki kovin monenlaisien kaupunginosien halki, mutta niistä ei jäänyt mitään erityisesti mieleen. Yllättävän paljon oli sairaaloita ja niihin liittyviä rakennuksia.

Lepäilin aika pitkään huoneessani. Katselin välillä paikallisuutisia, missä näytettiin tulipalojen tuhoja. Varailin myös tulevien päivien matkoja ja hotelleja. Niiden varaamisessa menee yllättävän paljon aikaa, mutta onneksi on netti, jonka kautta asiat pystyy hoitamaan varsin kätevästi. Ainakin useimmiten.

Illan kävelyretken tein hotellistani pohjoiseen. Siellä oli hyvin vilkasta. Täällä rytmi näyttää olevan paljon myöhäisempi kuin meillä kotona. Seitsemältä suomalainen kaupunki on jo aika hiljainen, mutta täällä meno näyttää vasta alkavan. Kävelykadut ovat aivan täynnä kulkijoita ja monet kaupatkin ovat vielä auki, joskin moni oli laittanut putiikkinsa jo kiinni. Aukioilla ihmiset kokoontuivat juttelemaan, laulamaan, pelaamaan shakkia tai vain kulkemaan kohti päämääräänsä. Täällä on ihan tavallista, että joku virittää kadun varteen lakanan, jonka päällä myy mitä sattuu olemaan myytävänä. Vielä en ole nähnyt mitään, mitä haluaisin ostaa.