Cusco

Perussa ei todellakaan tunnu olevan huippukausi turistien määrässä. Olin aamiaisella jälleen ainoa asiakas enkä ole nähnyt ainoatakaan toista vierasta koko tässä hotellissa, vaikka olen viettänyt täällä jo kolme yötä. Cusco on kuitenkin hyvin suosittu turistikohde, joten huippukaudella täällä pitää olla valtavasti turisteja. Kieltämättä keskustassa on aika väljää, joskin kauppiaita riittää, mutta aika vähän heidän ympärillään on ihmisiä.

Vietin päivän Cuscon keskustassa. Taivas oli pilvinen, mikä piti lämpötilan 20 asteen tuntumassa. Kävelin hyvin rauhallisesti, koska minulla ei ollut kiire ja välttääkseni mahdolliset vuoristotaudin oireet. Minulla ei ole ollut päänsärkyä tai pahoinvointia, mutta vähän ripeämpi nousu portaissa laittaa jalat veteläksi ja pistää vetämään henkeä hetken aikaa. Pysyin melko lailla keskustassa tai sen tuntumassa. Kiertelin hieman eri paikoissa ja nautin rauhallisesta päivästä.

Kävin kahdessa museossa. Cuscon arkkipiispan palatsi aivan keskustan tuntumassa oli espanjalaisten rakentama palatsi inkojen entisen pääkaupungin keskustaan. Rakennuksen perustukset olivat inkojen erinomaista kivien hiontataitoa ja käsittääkseni niiden päälle espanjalaiset rakensivat oman palatsinsa. Sisällä oli lähes ainoastaan maalauksia Cuscon taiteen menestysajalta muutamien muiden maalausten lisäksi. Pieni kappeli oli paras osa näytteillä olevista huoneista. Jostain syystä sisällä ei saanut kuvata ollenkaan, mitä en itse ymmärtänyt, mutta sääntöjä pitää noudattaa.

Keskustan eteläpuolella aika lähellä hotelliani oli Qurikancha. Se oli merkittävän inkatemppelin paikka, josta ei kovin paljon ollut jäljellä. Paikalla oli muureja, jotka oli rakennettu joskus kauan sen jälkeen, kun temppeli oli raunioitunut. Täällä ei ollut juuri lainkaan kylttejä, jotka olisivat kertoneet tarkemmin mitä paikalla on ollut. Niinpä kokonaisuus jäi vähän avoimeksi. Kiertelin paikalla ja otin kuvia sieltä, missä niitä sai ottaa.

Vietin enemmän aikaa Plaza Mayorilla, missä oli mukavasti menoa. Kaupustelijoita oli hieman liikaa, mutta yleensä he uskoivat, kun vain sanoi ”no gracias”, mitä jouduin toistelemaan kovin monesti. Nousin aukion kulmauksessa olevan ravintolan toiseen kerrokseen ja pääsin istumaan parvekkeelle, josta oli erinomaiset näkymät suurelle aukiolle. Tilasin täytetyn croissantin ja oluen enkä pitänyt kiirettä niiden kanssa. Parvekkeelta oli oikein hienoa katsella aukion vilkasta menoa. Ihmisiä oli paljon kulkemassa eri suuntiin. Paikallisia oli selvästi enemmän kuin turisteja, mikä taitaa muuttua, kunhan sadekausi loppuu. Vilkkaan risteyksen liikennettä oli mielenkiintoista katsella. Se soljui eteenpäin, vaikka torvet soivat ja jalankulkijat sotkivat etenemistä parhaansa mukaan.

Tulin iltapäivällä takaisin hotellille. Neljän maissa alkoi ukkoskuuro, jota ennustettiin jo aamupäivälle. Ukkonen ei jatkunut pitkään, mutta illan täyttivät sadekuurot. Kuuden jälkeen, jolloin oli jo lähes pimeää, lähdin vielä iltapalalle. En halunnut mitään raskasta. Sellaisen löytäminen olisi ollut hyvin helppoa, mutta pienen iltapalan äkkääminen oli paljon hankalampaa. Hotellin ympäristössä oli paljon ravintoloita, joten tarvitsi vain etsiä sopiva. Päädyin Inti Paccha -ravintolaan, missä otin kananmunavoileivän, joka oli juuri sopiva nälkääni eikä se maksanut kuin reilun euron.

Täältä minun piti jatkaa Ecuadoriin, mutta siellä poliisien ja huumejengien yhteenotot ovat olleet väkivaltaisia, joten päätin jättää maan kokonaan väliin. Se olisi ollut mielenkiintoinen maa, mutta kaikkialle ei vain pääse. Nyt oikeastaan alkaakin minun pitkä kotimatkani. Oli aika hankala löytää järkevät lennot järkeviin hintoihin. Ne kuitenkin löytyivät ja samalla pysähtelen vielä muutaman kerran mielenkiintoisiin kaupunkeihin ennen paluuta Suomeen.