Mexico City

Unohdin eilen ottaa aamiaiselle mukaan pikku lomakkeen, jonka olin saanut respasta. Minulle kuuluukin amerikkalainen aamiainen, mihin kuului omeletti, jotain paikallista mössöä, leipää ja kahvia. Tämä olikin parempi tarjonta kuin eilinen, joskin alkaa olla jo aika täynnä kananmunia aamiaisella. Sain kuitenkin syötyä niin, että aamupäivän jaksoi.

Pian kahdeksan jälkeen lähdin taas kävelemään. Nyt minulla oli selvä päämäärä enkä lampsinut vaan kävelin reippaasti. Tein melkein viiden kilometrin aamukävelyn Ángel de la Independencia -aukiolle. Aamulla oli pirteä ilma, mutta ei kylmä. Työmatkalaisia oli liikkeellä paljon, joskin mukaan sopi hyvin, kun ei käyttänyt julkisia kulkuneuvoja. Saavuin aukiolle yhdeksän jälkeen. Olin lähdössä käymään Teotihuacánissa, minne olin varannut kyydin. Jouduin etsimään aika pitkään pikkubussia eikä ollut ihme, etten sitä löytänyt, sillä auto ajoi paikalle vasta 9:20.

Teotihuacán oli valtava, noin 150 000 asukkaan, kaupunki ennen 500 jaa. Se oli aikansa suurimpia kaupunkeja maailmassa. Kuitenkin vuosien 550-900 välillä kaupunki hylättiin, mutta syytä tähän ei varmuudella tiedetä. Teotihuacánin asukkaat eivät jättäneet mitään kirjoituksia, joten ei olla edes varmoja keitä nämä kaupunkilaiset olivat. He kuitenkin olivat rakentaneet valtaisan kaupungin ja sille kaksi todella valtavaa pyramidia. Auringon pyramidi on maailman kolmanneksi suurin pyramidi. Se on 215 metriä leveä ja 60 metriä korkea. Kuun pyramidi on jonkin verran pienempi, mutta valtaisa rakennelma sekin. Kuun pyramidin sisältä on löydetty kuusi aiempaa pyramidia eli vanhan päälle on rakennettu uusi ja isompi. Myös auringon pyramidin sisällä on aiempi pyramidi.

Blue Bus -yhtiön pikkubussi kyyditti viisi matkustajaa Mexico Cityn keskustasta noin 40 kilometriä koilliseen Teotihuacánin kaupunkiin. Keskustassa liikenne oli tietenkin kovin ruuhkaista, mutta arvostin kuskimme hyvin rauhallista tyyliä. Hän ei töytäillyt vaan eteni rauhassa, mutta kuitenkin ihan tehokkaasti. Kaupungin ulkopuolella vauhti parani, mutta teillä oli hämmentävän paljon töyssyjä, joihin oli pakko hidastaa reilusti. Reilun tunnin ajon jälkeen saavuimme Teotihuacánin kylään. Kävelin muutaman sata metriä arkeologisen nähtävyyden portille, missä ostin 95 peson arvoisen pääsylipun. Sinne kelpasi ainoastaan käteinen, joten onneksi minulla oli jäljellä kaksi 50 seteliä.

Samalla aukeni edessäni aivan valtava Auringon pyramidi. En ole aiemmin oikeata pyramidia nähnyt ja tämä todella paikkasi sen puutteen. Rakennus oli aivan uskomattoman suuri. Sen jalusta levisi käsittämättömän leveälle ja kauniin tasaisesti reunat nousivat huipun tasanteelle. Matkalla ylös oli kolme tasannetta, jotka sulautuivat hienosti kokonaisuuteen. Ylös johti leveät portaat, mutta sinne ei saanut kiivetä. Ehkä hyvä niin, sillä paikka sijaitsee yli 2 200 metrin korkeudessa. Kiersin pyramidin kokonaan jo melko kuumassa päivässä. Sitten kävelin Kuolleiden valtakatua Kuun pyramidille. Pitkän ja leveän kadun varrella oli runsaasti varsin hyvin säilyneitä rakennuksia. Kuun pyramidi oli myös hyvin komea ja valtava. Paikalla oli hyvin vähän esineistöä eikä juuri lainkaan opastauluja, joten lähinnä kävelin ympäriinsä, katselin valtavia rakennuksia ja nautin käynnistä.

Kävin ennen autoon paluuta syömässä kylän ravintolassa asteekin sopan. Ei ollut hääppöistä heidän murkinansa. Paluumatka Mexico Cityyn oli päinvastainen toisinto tulomatkasta. Minulla oli metrolippu taskussa, mutta en malttanut sitä käyttää vaan kävelin takaisin hotellille. Kiertelin eri reittejä kuin edellisillä kävelyillä. Tämä on valtava kaupunki ja täällä on mukavasti katsottavaa, vaikkei menisikään mihinkään isoon nähtävyyteen. Asteekkien soppa ei riittänyt loppupäiväksi, joten pakotin itseni uudestaan syömään. Melko kivassa paikassa söin fajitas-annoksen, joskin se on Suomessa varsin erilainen. Se oli kuitenkin runsas eikä tänään enää tarvitse muuta syödä.

Reittini kulki vielä kerran komealle Zócalolle. Aukiota kyllä jaksaa katsella, vaikka joka päivä. Ihmisiä oli arkenakin paljon, joskin selvästi vähemmän kuin viikonloppuna. Minä hipsin hiljalleen hotellille. Jälleen tuli kävelyä yli 20 kilometriä, ainakin puhelimeni mukaan. Tänään oli miellyttävän kuumaa, vähän alle 30 astetta, joka ei kuitenkaan ollut paahtavaa hellettä, mihin ehkä vaikutti korkealla olo. Olin kuitenkin varsin uupunut hotellilla, missä iltaa kuului kirjoittaminen ja huomiseen valmistautuminen.