11.6.2017 Taormina

Tässä hotellissa nukutti oikein hyvin ja heräsimme vasta kellon soittoon seitsemän jälkeen. Ennen kahdeksaa olimme varsin runsaalla aamiaisella alakerrassa. Ilman viivyttelyjä poistuimme hotellista auringon paistaessa, joskin eteläisellä taivaalla oli pilviä. Ne olivat kerääntyneet Etnan korkean huipun ympärille, joten vuorta ei tänne näkynyt.

Etna oli kuitenkin päämäärämme ja sinne ajoin joutuisasti kiertäen Messinan kautta moottoritietä ajaen. Ennen Messinaa jouduimme maksamaan tullimaksun ja nyt pääsimme kojulle, missä oli ihminen vastaanottamassa rahoja. Annoin miehelle myös eilisen, maksamatta jääneen tiketin, ja saimme maksettua senkin. Ainakin mies otti rahat, toivottavasti se on myös kirjattu rekistereihin. Etnan eteläpuolella poistuimme moottoritieltä ja navigaattori johdatti meidät vuoren rinteelle aivan kummallista reittiä. Löysimme kuitenkin Rifugio Sapienzan, mistä pääsee nousemaan lähelle Etnan huippua.

Olimme alle kahden kilometrin korkeudessa. Kävelimme köysiradan juurelle ja ostimme 30 euron liput, jotka oikeuttivat nousemaan 2 500 metriin, missä köysirata loppui. Sieltä olisi päässyt ison maastoauton kyydissä 2 900 metriin, mitä pitemmälle ei voi mennä ilman opasta. Me emme maksaneet toista melkein kolmekymppistä kyydistä vaan lähdimme kävellen kohti Etnan huippua. Aivan huipulle ei pääse kuin erityisoppaiden kanssa, koska siellä on vaarallista muun muassa myrkyllisten kaasujen vuoksi. Meille riitti päästä melko lähelle huippua.

Ylöspääsy ei ollut ihan tavallisen päiväkävelyn tapainen hilppasu. Vaikka nousimme vain 400 metriä ylöspäin, oli jokainen metri jyrkkää ja raskasta nousua. Kävelyä haittasi huomattavasti irtonainen, pieni rakeinen laava, jollaisia Etnan rinteet ovat. Se petti jalan alla melkein jokaisella askeleella, joten nousemista tuli todellisuudessa noin kolmannes enemmän. Olin saanut käsityksen, että ylhäällä oli todella kylmä, joten puimme vaatetta ylle riittävästi. Ennustus viileydestä ei pitänyt kutiaan ylösnousun aikana, joten minulle tuli hyvin kuuma ennen kuin aloin vähentää vaatetusta. Etnan ympärillä oli pilviä, mutta ne siirtyivät nousun aikana sopivasti, joten lähes ylös saakka aurinko paistoi ja lämmintä oli varmaan 20 astetta.

Nousu ei näyttänyt aluksi kovin kummoiselta, mutta pian nousukulma jyrkkeni huomattavasti ja askeleet lyhenivät sitä mukaa. Autotiellä olisi ollut helpompi kävellä, mutta se oli pitempi reitti eikä ollenkaan niin hieno kuin oikotie. Erehdyimme seuraamaan vääriä ihmisiä ja jouduimme pois järkevältä polulta. Jouduimme oikaisemaan jyrkkää rinnettä pitkin takaisin oikealle reitille. Silloin huomasi, miten vaikeata oli kulkea pettävää ja jyrkkää hiekkarinnettä sivuttain. 2 800 metrin korkeudessa polku saavutti kaikkein jyrkimmän kohdan ja Seija alkoi jo maanitella, että eikö kannattaisi jättää kapuaminen kesken ja laskeutua takaisin alas. Itsestään hän ei ollut huolissaan vaan ainoastaan minun kestävyydestä. Kieltämättä olin uupunut, mutta en kuitenkaan niin väsynyt, että olisin luovuttanut näin lähellä päämäärää.

Jo 2 500 metrissä oli loppunut vähäisinkin kasvillisuus eikä 2 900 metrissä ollut kuin mustanharmaata laavaa eikä mitään muuta. Maisema oli karun kaunista omalla tavallaan. Kiersimme pienen, noin 300 metriä halkaisijaltaan olevan kraatterin, jonka pohjalta nousi ihan vähän höyryä. Kirkkaana päivänä täältä on mahtavat näkymät alas Välimerelle, mutta nyt pilvet estivät näkemästä kovin kauaksi. Olimme kuitenkin tulleet juuri sopivaan aikaan, sillä poistuessamme kraatterilta pilvet laskeutuivat yllemme eikä huipulla näkyvyyttä ollut juuri viittä metriä enempää. Laskeutuminen oli huomattavasti joutuisampaa, mutta se kävi todella pahasti polviin. Useamman tunnin retken jälkeen pääsimme köysiradalla alas ja autolle nauttimaan välipalaa. Käynti Etnalla oli oikein mukava ja ainoastaan näkymien rajallisuus jäi haittapuoleksi.

Olin hankkinut meille yöpaikan Taorminasta, minne kesti ajoa noin tunti. Kaupunki on jo kreikkalaisten siirtolaisten joskus ammoin antiikin aikana mahtavalle paikalle jyrkälle rinteelle rakentama. Villa Greta ‑hotellimme sijaitsi kovin ylhäällä rinteellä ja sinne pääsy autollakin oli haastavaa ja aikaa vievää. Paikan kuitenkin löysimme ja saimme huoneen näkymällä, jollaista ei varmaan ikinä ennen ole kohdallemme sattunut. Kaukana alla välkehti Välimeri kirkkaana ja siitä oikealle olisi näkynyt Etnan vaikuttavat rinteet, jos pilviä ei olisi ollut. Huomenaamulla pitäisi olla pilvet jo kadonneet, jolloin näemme vuoren kokonaisuudessaan.

Hetken levon jälkeen lähdimme katselemaan Taorminan kaupunkia. Sen pitkä kävelykatu kulki kaupungin halki ja siellä oli ihmisiä todella paljon. Nämä ihmiset tosin olivat noin 90 prosenttisesti turisteja. Kävelykadun kaupat olivat suunnattu yksinomaan heille, joten aika yksipuolista tarjonta oli. Hintataso oli tietenkin sellainen, että ainoastaan turisti maksaa sellaisia hintoja. Katu ja kaupunki ovat oikein kauniita ja sen takia tänne turistit tulevatkin. Söimme tänään niukalla budjetilla paninit ja ne maistuivat meille oikein hyvin. Etnan valloitus painoi minun jaloissani ja palasimme hotellille hyvissä ajoin. Netti toimi ainoastaan hotellin ylimmässä kerroksessa, joten menimme ravintolaan nauttimaan gin-tonicin ja oluen. Nettiä en saanut toimimaan, joten tieto ei siirtynyt mihinkään suuntaan.