31.5.2017 Sofia

Heräsin seitsemän jälkeen kellon soittoon. Aamutoimien jälkeen laskeuduin alakertaan aamiaiselle. Se oli kelvollinen, mutta ei mitenkään erityisen maittava tai runsas. Tämän maan hintatasoon yhdeksän euroa tästä kattauksesta oli turhan paljon. Eipä nyt tarvinnut huolehtia syömisestä ihan hetkeen.

Poistuin hotellilta heti kahdeksalta ja lähdin etsiskelemään apteekkia, josta löytäisin rakkolaastareita. Apteekin löysin, mutta laastareita en. Niin lampsin erittäin komean Alexander Nevskin katedraalin taakse, missä oli sovittu tapaaminen Rilan luostarin matkanjärjestäjän kanssa. Olin hankkinut 25 euron hintaisen matkan netin kautta jo Suomessa. Nuori bulgarialaismies tervehti oikein hyvällä englannilla ja pyysi minua odottamaan hetken toisen lähtijän saapumista. Mukaan tuli oudon oloinen vanhempi tšekkimies. Hän puhui vähän omiaan ja käyttäytyi kummallisesti, mutta mukaan hän lähti. Näin kuskin/oppaan mukaan tuli vain kaksi matkustajaa. Rilaan oli matkaa reilu sata kilometriä suuntaansa, joten mahtaako tämä kahdella hengellä kannattaa?

Sofian liikenne oli melko ruuhkaista, mutta varsin sujuvaa eikä poikkoiluja juurikaan näkynyt. Kaupungin ulkopuolella pääsimme moottoritielle, missä liikennettä ei ollut ruuhkaksi saakka ja pikkubussin vauhti nousi 120 km/h. Viimeiset 30 kilometriä ajoimme maaseudulla muutaman kylän läpi. Siellä näkyi, että Bulgariassa on vielä köyhyyttä jäljellä, mutta pienessä kylässä oli myös uusia ja komeita taloja. Sofia on hyvin siisti eikä maaseudullakaan hyvin ränsistynyttä ollut joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Tämä osa Bulgariaa on hienon kumpuilevaa ja välillä todella vuoristoista. Yllätyksiä tiellä voi kohdata, kuten mekin, kun noin 40 hevosen lauma tukki koko tien. Joku paimenkin taisi olla mukana, mutta ei hän tiennyt mitä piti tehdä. Varovasti kuskimme ohitti lauman ja matka jatkui.

Rilan luostari on perustettu jo 900-luvulla, mutta nykymuotonsa se on saanut lukuisten tulipalojen jälkeen 1800-luvulla. Luostari on maalattu erittäin värikkäästi ja sen sisä- ja ulkoseiniä koristavat erittäin hienot freskot. Niissä kerrotaan raamatun kertomuksia kirkkain värein ja suorin ilmauksin: jos teet näin, niin joudut helvettiin eikä helvetti näyttänyt mukavalta paikalta. Sisällä oli harmittavan pimeätä, joten kaikkia hienoja maalauksia ei erottanut. Opas kertoi oikein mielenkiintoisesti luostarin historian ja antoi sen jälkeen meille aikaa katsella paikkaa. Luostarin kirkkoa ympäröivät joka puolelta hienosti maalatut korkeat talot, jotka ovat aikoinaan toimineet suojamuurina. Koko paikka on puolestaan korkeiden vuorten ympäröimä, joten paikka on ihanteellinen luostarille. Turisteja paikassa oli runsain mitoin ja mukana oli tietenkin se pakollinen japanilaisryhmä.

Hienon käynnin jälkeen pysähdyimme syömään joen varrella olevaan mukavaan ravintolaan. Opas kehui paikan taimenta eikä se huonoa ollutkaan. Sen seuraksi otin valkoviiniä ja maistiaisiksi rakin, joka ei hullumpaa ollut. Koko kokonaisuus maksoi hieman yli kymmenen euroa. Tšekin uskottavuus meni kokonaan, kun hän rupesi kehumaan rakin ylivertaisuutta muihin alkoholijuomiin eikä kuulemma viskistä saa hyvää tekemälläkään. Kannattaisi ehkä käydä tutustumassa oikeaan viskiin ennen kuin tuollaisia puhuu.

Matkaan kuului myös Sofian liepeillä oleva Boyanon kirkko, joka kuuluu maailmanperintölistalle aivan kuten Rilan luostarikin. Ulkoa hyvin mitättömän näköinen pieni kirkko sisälsi erittäin hyvin säilyneitä 1200- ja 1300-lukujen freskoja. Niitä päästettiin ihailemaan ainoastaan kahdeksan henkilöä kerrallaan ja lämpötilaa sekä kosteutta säädeltiin tarkasti, että freskot säilyvät. Näissä maalauksissa yritettiin ensimmäistä kertaa kuvata ihmistä oikealla perspektiivillä ja aika hyvin siinä oli onnistuttu. Kirkon ympärillä oli pieni puisto, jonne oli 1900-luvun alussa istutettu kolme punapuuta. Nyt reilu satavuotiaat puut olivat jo komean kokoisia, mutta niillä on vielä pitkä aika kasvaa todellisiksi jättiläisiksi.

Oikein miellyttävä Mihail jätti minut hotellin nurkille ja minä annoin hänelle varsin hyvän tipin, kun on näitä Bulgarian levejä hieman turhan paljon. Reissu oli oikein onnistunut ja olin tyytyväinen päivään. Käväisin hotellilla toteamassa, ettei matkalaukkua ollut tuotu huoneeseen. Minulla ei ollut mitään syytä jäädä hotellille, joten kävelin varjoja hakien uudestaan Nevskin katedraalille ja kävin nyt katsomassa massiivista katedraalia sisältä. Kiertelin kuumassa keskustassa ja pysähdyin välillä mukavalle terassille oluelle katselemaan ohikulkijoita. Kulkijoita oli hämmästyttävän paljon, mutta missään ei ollut ahdasta tai ahdistavaa. Ajauduin eiliselle kävelykadulle ja menin toisen kerran elämässäni ostoksille H&M:ään. Nyt minulla on puhdas paita huomiseksikin. Löysin myös rakkolaastaria, joten askeltaminen on tulevaisuudessa kivuttomampaa. Ostin kadun varren kioskista yhden pizzasiivun, sillä minulla oli ainoastaan pieni nälkä.

Toivorikkaana palasin huoneeseeni, mutta sinne ei ollut vieläkään ilmestynyt laukkuani. Ei auttanut muu kuin mennä respaan maksamaan huoneeni ja kysyä miten laukun jatkotoimittamisen kanssa toimitaan. Maksoin 120 euron laskun ja aloin selvitellä laukun kohtaloa. Saman tien nuori nainen kertoi, että laukku oli tullut, mutta se oli säilössä toisessa huoneessa. Kylläpä oli hyviä uutisia, sillä laukun jatkoreitin selvittäminen olisi ollut vaikeaa. Olin loppuillan huoneessa kirjoittaen rästiin jäänyttä matkakertomusta. Menin aika aikaisin nukkumaan, koska jälleen edessä olisi aikainen herätys.