4.6.2017 Adrianmeri

Hotel Austria oli oikein hyvä hotelli. Huone oli suuri ja pesuhuone mukavan tilava. Suihku toimi erinomaisesti ja huone oli erittäin siisti. Aamiainenkin oli runsas ja riittoisa. Tämä kaikki maksoi vain hieman yli 50 euroa. Hotelli nimi jäi arvoitukseksi, sillä sisällä ei ollut mitään, mikä viittaisi Itävaltaan. Emme pitäneet aamulla mitään kiirettä, koska meillä oli pitkä päivä Tiranassa eikä siellä ole kovin paljon katseltavaa. Durresiin emme halunneet mennä liian aikaisin, koska siellä oli vielä vähemmän näkemistä. Alun perin olin suunnitellut menevämme Balkanin halki Italiaan, mutta se osoittautui yllättävän hankalaksi, koska junia ei kulkenut. Bussimatkat olisivat kestäneet aivan liian pitkään, joten tämä reitti oli järkevin.

Vietimme huoneessa aikaa yli kymmeneen ennen kuin pakkasimme laukut ja laskeuduimme kerrosta alemmaksi maksamaan huoneemme. Saimme jätettyä matkalaukut hotelliin, mikä antoi mahdollisuuden kiertää päivä Tiranassa. Matkalaukkujen kanssa se olisi ollut mahdotonta. Kiersimme keskustaa ilman mitään kiirettä. Tämä alkaa jo kuulostaa toistolta, mutta jälleen oli kuumaa. Itse asiassa tämä oli matkan kuumin päivä ja sortseissakin oli aika tukahduttavaa jopa varjossa.

Yritimme etsiä turisti-infoa, jonka piti olla kaupungin tärkeimmän aukion, Skenderbegin, reunalla. Sitä emme ikinä löytäneet, mutta jälleen yritti yksi yrittäjä tuppautua seuraamme ja opastaa kaupungissa. Tästä kaverista selvisimme helposti ja pääsimme etenemään omaa tahtia omalla reitillä. Skenderbegin aukio oli kokonaan suljettu korjaustöiden takia ja näin me menetettiin Tiranan tunnetuin nähtävyys. Vaikka hienoja nähtävyyksiä ei ollutkaan, oli aurinkoisessa säässä ihan mukava kulkea ja katsella kaupunkia. Kävely oli mukavaa kaikkialla muualla paitsi risteyksissä. Ne olivat hyvin haasteellisia ylittää. Vaikka sinulle paloi vihreä valo, saattoi siitä huolimatta jostain suunnasta tulla hurjaa vauhtia auto tai mopo, joka puikkasi menemään aivan nenän edestä. Täällä jalkakäytävät oli sentään varattu kävelijöille eikä niillä ollut Pristinan tapaan pysäköityjä autoja.

Kävelimme verkkaisesti ja kävimme sopivin väliajoin nauttimassa virvokkeita kuumaa ilmaa lievittämään. Nostimme 5 000 lekeä ja niitä käytimme parhaamme mukaan. Pistäydyimme joissain kaupoissakin, mutta emme ostaneet mitään. Seija osti eilen bikinit, joten hän on kesällä Suomen rantamuodin kärjessä pitäessään yllään Albanian kuuminta uima-asumuotia. Äiti Teresan aukiolla oli Albanian rallin lähtökarkelot, mutta se ei meitä oikein kiinnostanut.

Kahden jälkeen päätimme mennä syömään ja ajauduimme Oda-ravintolaan, joka tarjoaa paikallisia herkkuja. Ruokalistalta karsiutui nopeasti lampaan sisälmyksiä sisältäneet ruokalajit eikä grillattu lampaan pääkään saanut Seijaa innostumaan. Oli onni, että meillä oli englanninkielinen ruokalista, sillä muuten olisi voinut ruoat jäädä syömättä. Päädyimme jakamaan kokonaisen grillatun kanan riisillä ja salaatilla. Se oli ihan hyvää ja tulimme ravituiksi. Kiertelimme vielä keskustan liepeillä ja menimme sitten istumaan terassille ja katselimme katujen vilkasta menoa. Turisteja kulki ohitse todella vähän enkä niitä ole kovin paljon nähnyt koko Balkanin kiertueen aikana.

Jaksoimme venyttää olemista Tiranassa puoli kuuteen, mutta sitten menimme hotellillemme ja pyysimme nuorta virkailijaa soittamaan meille taksin Durresiin, mistä laivamme lähtisi. Olisimme menneet bussilla, mutta emme löytäneet paikkaa, mistä sellainen lähtisi. Respa ei osannut meitä neuvoa emmekä löytäneet turisti-infoa, joten päätimme ajaa rannikolle taksilla. Respa sai sovittua hinnaksi 35 euroa, mikä sopi meille. Taksi haki meidät hotellin ovelta ja vei meidät kunnon haipakkaa Durresiin. Kuuden jälkeen kävelimme Durresin sataman terminaaliin ja aloimme odottaa laivan lähtöä. Menimme istumaan ulos miellyttävään varjoon. Seija alkoi lukea ja minä kirjoittelin matkakertomusta.

Tiranassa käynti oli ihan mukava kokemus. Tänne ei ihan varta vasten kannata lähteä ja pitkä viikonloppu voisi tuottaa tekemisen puutetta. Kuitenkin tällainen yhden yön pistäytyminen oli sopivan mittainen käynti Albanian pääkaupungissa. Albania ei ollut niin ankea paikka kuin olin odottanut. Ihmiset olivat ihan ystävällisiä, liikenne hirveätä ja ilma lämmintä.

Meidän laivan piti lähteä kymmeneltä, mutta silloin se ei ollut vielä edes satamassakaan. Sieltä se kuitenkin tuli ja meidän neljän tunnin odotus venyi yli yhdellä ylimääräisellä tunnilla. Laivojen lastaus sujui aivan eri tavalla kuin se tapahtuu Ruotsinlaivoilla. Siellä mennään systemaattisesti selvissä jonoissa, mutta täällä rekkoja ja henkilöautoja ohjattiin toistensa reittien halki ilman suurempaa suunnitelmaa. Lisäksi laivaan pääsyä odottavat ihmiset seisoivat satama-alueen reunassa käytännössä rekkojen reitillä. Välillä joku komensi ihmisiä taaemmaksi, mutta pian oli jälleen joku toikkaroimassa rekkojen edessä.

Lopulta puoli kaksitoista pääsimme laivaan ja nousimme seitsemännelle kannelle hakemaan avainta etukäteen maksettuun hyttiimme. Eihän meille ollutkaan varattuna hyttiä, vaikka se oli jo maksettukin. Henkilökunta vaati meiltä jotain paperia, mitä meillä ei ollut. He eivät voineet auttaa ennen kuin kaikki matkustajat olivat tulleet sisään ja hakeneet hyttinsä avaimen. Lopulta eräs henkilökunnan jäsen kävi kertomassa mikä mättäsi. Minä olin varannut hytin Toscana-laivaan, joka ei jostain syytä tänään kulkenut vaan sen tilalla oli Bridge-alus. Check-inin tehdessään oli matkustajille annettu hytit, jotka sopivat tähän laivaan. Me teimme sisään kirjauksen automaatilla ja saimme liput, joissa oli tarvittavat tiedot, mutta ei hytin numeroa. Sen oletimme saavamme tietää laivalla. Missään ei kerrottu, että meidän olisi pitänyt mennä vielä tiskille tekemään toinen kirjaus.

Emme voineet muuta kuin istua ja odottaa. Lastaaminen kesti uskomattoman pitkään, mikä ei ollut ihme, kun oli katsellut täkäläistä järjestelmällisyyttä. Viimein puoli kahdelta meille tuotiin avain hyttiin. Olin ostanut meille hytin ikkunoilla, mikä on Seijan vähin vaatimus, kun matkustamme laivoilla. Tässä ei ikkunoita ollut eikä muitakaan mukavuuksia. Meillä oli sentään pahalle haiseva vessa ja hyvin pieni suihkutila. Kerrossänkyjen edessä ei ollut tilaa avata edes matkalaukkua, mutta nyt meille riitti vain päästä nukkumaan.