sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

18.6.2107 Modena

Rouva kävi jälleen lenkillä ja tänään hän juoksi eilistä pitempään. Sää oli entisellään, joten juoksu maittoi. Aamiaistila oli lähes täynnä japanilaisia, mutta meillekin pöytä löytyi. Poistuminen Firenzestä sujui hyvin, koska en ajautunut luvattomille reiteille vanhaan kaupunkiin. Sunnuntaiaamuna ei paljon liikennettä ollut, joten poistuminen kaupungista oli helppoa. Ajoimme aamuauringon kirkkaassa valossa Bolognaan vauhdikkaasti moottoritietä pitkin. Liikennettä oli vähän ja rekkojen puuttuminen helpotti ajamista merkittävästi. Moottoritie jakaantui noin 40 kilometrin ajaksi kahteen osaan, suoraan reittiin sekä panoraamaosuuteen. Valitsimme tietenkin maisemallisen version. Ylitimme vuoristoisen kaistaleen, joten meillä oli mukavasti katseltavaa ennen kuin laskeuduimme Po-joen tasangolle.

Bologna on noin 400 000 asukkaan kaupunki, joka oli sunnuntai aamupäivällä varsin hiljainen. Keskustaan oli helppo ajaa ja kerrankin parkkipaikka löytyi helposti ja oli ilmainen. Kiertelimme Bolognassa useamman tunnin katsellen kaupunkia. Se oli aika suuri kaupunki, minkä poikkeavin piirre muihin Italian kaupunkeihin on suuri määrä porticoita eli rakennusten alimman kerroksen reunassa oli katettu kävelytie. Ne olivat mukavan näköisiä ja niissä pääsi kätevästi pakoon sinisen taivaan kirkasta aurinkoa. Ydinkeskustaan ei sunnuntaisin päässyt lainkaan autoilla, mikä oli oikein miellyttävää meille kävelijöille. Kaupungin erikoisimmat rakennukset olivat kaksi varsin korkeata neliskanttista tornia, joita oli aikoinaan täällä ollut hyvin paljon. Niitä on enää kaksi jäljellä ja toinen on pahasti kallellaan. Kävelimme myös Bolognan yliopistolle, mikä on perustettu vuonna 1088. Mitään kunnon kampusta ei ollut vaan tiedekunnat näyttivät sijaitsevan aika tavallisissa vanhoissa rakennuksissa. Näimme yliopiston entisen rakennuksen, jonka ulkoeteisen katossa oli tuhansia opiskelijoiden vaakunoita. Aikoinaan ei ihan kuka vaan päässyt opiskelemaan. Ennen poistumista Bolognasta kävimme kahvilassa juomassa kahvin ja mehun.

Bolognasta ajoimme Modenaan, mutta olimme siellä niin aikaisin, että päätimme käydä noin 70 kilometrin päässä olevassa Mantovassa. Vältin moottoritietä, jolloin katseltavaa oli enemmän, mutta jouduin ajamaan monien pienten kaupunkien läpi. Sunnuntaina liikennettä oli vähän, joten ajo oli helppoa. Jätimme auton hieman keskustan ulkopuolella Palazzo Ten viereen. Kävelimme hyvin hiljaisen kaupungin halki noin 30 asteen lämpötilassa. Keskustassa oli vähän enemmän ihmisiä, mutta hyvin vähän verrattuna vaikka Firenzen väkijoukkoihin. Mantovassa oli kiva keskusta ja suuri Palazzo Ducale, mutta olemme käyneet viikon aikana niin monissa hienoissa vanhoissa kaupungeissa, että nämä viimeisinä tulevat eivät saa sitä arvoa kuin niille kuuluisi. Käynti oli kuitenkin ihan mukava ja syömämme jäätelöt maistuvia.

Modenaan palasimme suorinta ja nopeinta reittiä moottoritietä pitkin lystin maksaessa 3,90 euroa. Olimme Hotel Canalgranden edessä noin viideltä. Hotelli sijaitsee aivan kaupungin keskustan vieressä, joten parkkipaikkoja ei juuri ole. Olinkin varannut huoneen lisäksi parkkipaikan. Auton sain jätettyä hotellin oven eteen, mistä se vietiin jonnekin autotalliin. Auringon alkaessa laskeutua alemmaksi lähdimme katselemaan tätä kaupunkia. Modenan kuuluisin nähtävyys on tuomiokirkko, eikä Enzo Ferrarin kotitalo, kuten joku harhainen voisi luulla. Duomo oli pienempi kuin esimerkiksi Firenzessä, mutta vaaleasta kivestä tehtynä oikein hienon näköinen. Menimme sisälle viileään kirkkoon, mutta siellä oli menossa sunnuntaimessu, joten poistuimme paikasta lyhyen vilkaisun jälkeen.

Modenan keskusta oli melko iso, mutta kovin hiljainen ilmeisesti sunnuntain vuoksi. Lähdimme etsimään ravintolaa, missä voisimme syödä ensimmäisen aamiaisen jälkeisen ruoan. Firenzessä jokaisella kadun pätkällä oli ollut jonkinlainen ravintola tai ruokapaikka, mutta tällä niitä ei vastaan tullutkaan. Näimme moniakin ravintoloita, mutta ne olivat kaikki kiinni. Päätimme mennä edes juomaan unohtaaksemme nälän. Menimme istumaan pienelle terassille, missä muu asiakaskunta oli aivan eri ikäluokkaa kuin me. Seijakin otti poikkeuksellisesti oluen, joskin pienen sellaisen. Juomien lisäksi tarjottiin pieni kupillinen perunalastuja. Kuppiin ei jäänyt edes muruja, kun sen välittömästi nälkäämme tyhjensimme. Lähellä oli mielenosoituksen tapainen, missä vastustettiin fasismia. Idea on hyvä, mutta kovin paljon innostusta ohikulkijoissa ei mielenilmaisu saanut ja tuntui, että mielenosoittajatkin olivat innostuneempia soittamastaan musiikista, kuten Pink Floydista, kuin aatteen palosta.

Jatkoimme ravintolan etsimistä katsellen samalla ihan kivan näköistä kaupunkia. Päädyimme ostoskaduille, missä oli ihmisiä ja kauppoja, mutta ei ravintoloita. Baareja oli melko paljon, mutta ei pizzerioita tai mitään muitakaan, missä olisi voinut istua syömään. Epätoivo kauniimmassa kulkijassa alkoi jo saavuttaa huolestuttavia mittasuhteita, kunnes näimme erään baarin terassilla asiakkaan, jolla oli edessään lautasellinen melonia ja kinkkua. Säntäsimme terassin ainoalle tyhjälle pöydälle hyvin toiveikkaina. Pian nätti nuori tarjoilija tuli ottamaan tilaustamme vastaan. Ilmaisimme halun syödä, mutta ensin tarjoilija otti vastaan juomatilauksemme, mikä oli olut ja valkoviini. Ensimmäisen kerran kuulimme, että tarjoilija kysyi tuleeko viini with gas vai ilman. Ehkä tarjolla olisi ollut kuohuviiniä, mutta joka tapauksessa Seija otti viininsä ilman kuplia. Odottelimme kärsimättömästi ruokalistan tuloa, mutta nuori neitonen ei sellaista meille toimittanut. Yhtäkkiä hän toi pöytäämme pitkän puulautasen, missä oli kaksi pizzaviipaletta, kaksi voileipää sekä neljä bruschettaa. Aamiaisesta oli yli kymmenen tuntia, joten on helppo kuvitella miten hyvältä nuo kaikki maistuivat. Seija otti vielä cappuccinon ennen kuin maksoimme koko lystin. Kävi ilmi, että ruoka ei maksanut mitään vaan ainoastaan juomat. Ja tarjoilijaneitokainen oli vielä sanonut, että jos haluatte lisää ruokaa, niin sanokaa vain!


Kävimme kaupassa ostamassa juotavaa sekä iltavoileivän minulle ennen kuin lähdimme kohti hotellia. Taas oli oikein mukava matkapäivä, jolloin nähtiin paljon, mutta ei syöty mitään turhaa. Viime päivinä ja erityisesti tänään on näkynyt merkkejä matkaväsymyksestä matkakaksikon toisella osapuolella. Tunne on kovin yksipuolinen, mutta melkeinpä ymmärrettävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti