Rouva kävi jälleen lenkillä ja tänään hän juoksi eilistä
pitempään. Sää oli entisellään, joten juoksu maittoi. Aamiaistila oli lähes
täynnä japanilaisia, mutta meillekin pöytä löytyi. Poistuminen Firenzestä sujui
hyvin, koska en ajautunut luvattomille reiteille vanhaan kaupunkiin.
Sunnuntaiaamuna ei paljon liikennettä ollut, joten poistuminen kaupungista oli
helppoa. Ajoimme aamuauringon kirkkaassa valossa Bolognaan vauhdikkaasti
moottoritietä pitkin. Liikennettä oli vähän ja rekkojen puuttuminen helpotti
ajamista merkittävästi. Moottoritie jakaantui noin 40 kilometrin ajaksi kahteen
osaan, suoraan reittiin sekä panoraamaosuuteen. Valitsimme tietenkin
maisemallisen version. Ylitimme vuoristoisen kaistaleen, joten meillä oli mukavasti
katseltavaa ennen kuin laskeuduimme Po-joen tasangolle.
Bologna on noin 400 000 asukkaan kaupunki, joka oli
sunnuntai aamupäivällä varsin hiljainen. Keskustaan oli helppo ajaa ja
kerrankin parkkipaikka löytyi helposti ja oli ilmainen. Kiertelimme Bolognassa
useamman tunnin katsellen kaupunkia. Se oli aika suuri kaupunki, minkä
poikkeavin piirre muihin Italian kaupunkeihin on suuri määrä porticoita eli
rakennusten alimman kerroksen reunassa oli katettu kävelytie. Ne olivat mukavan
näköisiä ja niissä pääsi kätevästi pakoon sinisen taivaan kirkasta aurinkoa. Ydinkeskustaan
ei sunnuntaisin päässyt lainkaan autoilla, mikä oli oikein miellyttävää meille
kävelijöille. Kaupungin erikoisimmat rakennukset olivat kaksi varsin korkeata
neliskanttista tornia, joita oli aikoinaan täällä ollut hyvin paljon. Niitä on
enää kaksi jäljellä ja toinen on pahasti kallellaan. Kävelimme myös Bolognan yliopistolle,
mikä on perustettu vuonna 1088. Mitään kunnon kampusta ei ollut vaan
tiedekunnat näyttivät sijaitsevan aika tavallisissa vanhoissa rakennuksissa. Näimme
yliopiston entisen rakennuksen, jonka ulkoeteisen katossa oli tuhansia opiskelijoiden
vaakunoita. Aikoinaan ei ihan kuka vaan päässyt opiskelemaan. Ennen poistumista
Bolognasta kävimme kahvilassa juomassa kahvin ja mehun.
Bolognasta ajoimme Modenaan, mutta olimme siellä niin
aikaisin, että päätimme käydä noin 70 kilometrin päässä olevassa Mantovassa.
Vältin moottoritietä, jolloin katseltavaa oli enemmän, mutta jouduin ajamaan
monien pienten kaupunkien läpi. Sunnuntaina liikennettä oli vähän, joten ajo
oli helppoa. Jätimme auton hieman keskustan ulkopuolella Palazzo Ten viereen.
Kävelimme hyvin hiljaisen kaupungin halki noin 30 asteen lämpötilassa. Keskustassa
oli vähän enemmän ihmisiä, mutta hyvin vähän verrattuna vaikka Firenzen väkijoukkoihin.
Mantovassa oli kiva keskusta ja suuri Palazzo Ducale, mutta olemme käyneet viikon
aikana niin monissa hienoissa vanhoissa kaupungeissa, että nämä viimeisinä
tulevat eivät saa sitä arvoa kuin niille kuuluisi. Käynti oli kuitenkin ihan
mukava ja syömämme jäätelöt maistuvia.
Modenaan palasimme suorinta ja nopeinta reittiä
moottoritietä pitkin lystin maksaessa 3,90 euroa. Olimme Hotel Canalgranden
edessä noin viideltä. Hotelli sijaitsee aivan kaupungin keskustan vieressä,
joten parkkipaikkoja ei juuri ole. Olinkin varannut huoneen lisäksi
parkkipaikan. Auton sain jätettyä hotellin oven eteen, mistä se vietiin
jonnekin autotalliin. Auringon alkaessa laskeutua alemmaksi lähdimme
katselemaan tätä kaupunkia. Modenan kuuluisin nähtävyys on tuomiokirkko, eikä
Enzo Ferrarin kotitalo, kuten joku harhainen voisi luulla. Duomo oli pienempi
kuin esimerkiksi Firenzessä, mutta vaaleasta kivestä tehtynä oikein hienon
näköinen. Menimme sisälle viileään kirkkoon, mutta siellä oli menossa sunnuntaimessu,
joten poistuimme paikasta lyhyen vilkaisun jälkeen.
Modenan keskusta oli melko iso, mutta kovin hiljainen
ilmeisesti sunnuntain vuoksi. Lähdimme etsimään ravintolaa, missä voisimme syödä
ensimmäisen aamiaisen jälkeisen ruoan. Firenzessä jokaisella kadun pätkällä oli
ollut jonkinlainen ravintola tai ruokapaikka, mutta tällä niitä ei vastaan
tullutkaan. Näimme moniakin ravintoloita, mutta ne olivat kaikki kiinni. Päätimme
mennä edes juomaan unohtaaksemme nälän. Menimme istumaan pienelle terassille,
missä muu asiakaskunta oli aivan eri ikäluokkaa kuin me. Seijakin otti
poikkeuksellisesti oluen, joskin pienen sellaisen. Juomien lisäksi tarjottiin pieni
kupillinen perunalastuja. Kuppiin ei jäänyt edes muruja, kun sen välittömästi
nälkäämme tyhjensimme. Lähellä oli mielenosoituksen tapainen, missä vastustettiin
fasismia. Idea on hyvä, mutta kovin paljon innostusta ohikulkijoissa ei
mielenilmaisu saanut ja tuntui, että mielenosoittajatkin olivat innostuneempia
soittamastaan musiikista, kuten Pink Floydista, kuin aatteen palosta.
Jatkoimme ravintolan etsimistä katsellen samalla ihan kivan
näköistä kaupunkia. Päädyimme ostoskaduille, missä oli ihmisiä ja kauppoja,
mutta ei ravintoloita. Baareja oli melko paljon, mutta ei pizzerioita tai
mitään muitakaan, missä olisi voinut istua syömään. Epätoivo kauniimmassa
kulkijassa alkoi jo saavuttaa huolestuttavia mittasuhteita, kunnes näimme erään
baarin terassilla asiakkaan, jolla oli edessään lautasellinen melonia ja
kinkkua. Säntäsimme terassin ainoalle tyhjälle pöydälle hyvin toiveikkaina.
Pian nätti nuori tarjoilija tuli ottamaan tilaustamme vastaan. Ilmaisimme halun
syödä, mutta ensin tarjoilija otti vastaan juomatilauksemme, mikä oli olut ja
valkoviini. Ensimmäisen kerran kuulimme, että tarjoilija kysyi tuleeko viini
with gas vai ilman. Ehkä tarjolla olisi ollut kuohuviiniä, mutta joka
tapauksessa Seija otti viininsä ilman kuplia. Odottelimme kärsimättömästi
ruokalistan tuloa, mutta nuori neitonen ei sellaista meille toimittanut. Yhtäkkiä
hän toi pöytäämme pitkän puulautasen, missä oli kaksi pizzaviipaletta, kaksi
voileipää sekä neljä bruschettaa. Aamiaisesta oli yli kymmenen tuntia, joten on
helppo kuvitella miten hyvältä nuo kaikki maistuivat. Seija otti vielä cappuccinon
ennen kuin maksoimme koko lystin. Kävi ilmi, että ruoka ei maksanut mitään vaan
ainoastaan juomat. Ja tarjoilijaneitokainen oli vielä sanonut, että jos
haluatte lisää ruokaa, niin sanokaa vain!
Kävimme kaupassa ostamassa juotavaa sekä iltavoileivän minulle
ennen kuin lähdimme kohti hotellia. Taas oli oikein mukava matkapäivä, jolloin
nähtiin paljon, mutta ei syöty mitään turhaa. Viime päivinä ja erityisesti
tänään on näkynyt merkkejä matkaväsymyksestä matkakaksikon toisella
osapuolella. Tunne on kovin yksipuolinen, mutta melkeinpä ymmärrettävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti