16.6.2017 Firenze

Seitsemän jälkeen Seija puki lenkkivaatteet ylleen ja kirmaisi Sienan aamuun. Hän kiersi moneen kertaan Piazza del Campon ympäri. Yhtä komeissa puitteissa hän ei ole useasti päässytkään juoksemaan. Samaa reittiä hölkkäili muutamia muitakin kuntoilijoita. Muut juoksijat eivät Seijaa tervehtineet, mutta kadunlakaisijat ja roskakuskit toivottivat iloiset huomenet kuntoilijalle.

Viehättävä Morgana laittoi meille aamiaista heti kahdeksalta. Söimme melko niukasti, mutta riittävästi. Maksettuamme melko huokean huoneen poistuimme viihtyisästä B&B:stä. Auton peruuttaminen ahtaasta oviaukosta oli hyvin tarkkaa puuhaa. Seija viittelöi vähän joka suuntaan antaessaan ajo-ohjeita, mutta lopulta sain auton pois, mutta silloinkin piti toista peiliä painaa tiiviimmin autoa vasten, jotta pääsin kolhuitta ulos. Sienan vanhasta kaupungista poistuminen oli mutkikasta, mutta aika helppoa, koska aina oli vain yksi sallittu ajosuunta.

Eiliset pilvet olivat kadonneet taivaalta, joskin jonkin verran aamuauteretta näkyi horisontissa. Lämpötila oli heti kahdeksan jälkeen yli 20 astetta ja nousi varmaan asteen varttitunnissa. Ajoin oikein miellyttävissä toscanalaismaisemissa hiljalleen pieneen San Gimignanon kaupunkiin. Tämä oli ollut keskiajalla varsin varakas paikka. Siellä oli myös ollut vallalla suuri naapurikateus, jota löytyy edelleen. Nykyisin pitää pihassa olla isompi auto kuin naapurilla, mutta keskiajalla San Gimignanossa piti kodissa olla korkeampi torni kuin naapurilla. Nokittelu jatkui rikkaiden kesken pitkään ja parhaimmillaan pienessä kaupungissa oli yli 70 muutaman kymmenen metrin korkuista tornia. Nyt niitä on jäljellä enää toistakymmentä, mutta ne näkyvät kauas ja tekevät kylästä ainutlaatuisen.

Vierailimme kylässä vajaat kaksi tuntia. Mäkiset kujat oli aika nopeasti kierretty, sillä kukkulan päällä oleva kaupunki ei ollut kovinkaan suuri. Menimme aukion kahvilaan istumaan ja nauttimaan kahvin, tiramisun sekä mehun. Sen jälkeen minä nousin kylän korkeimman tornin, Grande Torren, huipulle, Seija ei halunnut lähteä kapuamaan kapeita portaita maksusta, joten hän jäi odottelemaan lämpimään aurinkoon. Nousin noin 30 metrisen tornin huipulle. Torni oli noin kymmenen kertaa kuusi metriä kokoinen eikä sisällä ollut kuin nykyaikaiset portaat. Seinissä oli koloja, joihin oli aikoinaan kiinnitetty tukipuita, joiden avulla oli torniin päästy kiipeämään. Ylhäältä oli komeat näkymät kaupunkiin sekä ympäröivään hyvin kauniiseen Toscanaan.

Kello oli vaille kaksitoista, kun lähdimme kohti Firenzeä. Emme päässeet hotelliin ennen kahta, joten ajoimme Empoliin. Siellä tuli sopivasti vastaan iso ostoskeskus, minne menimme käymään. Ostokset jäivät varsin vähäisiksi, mutta aikaa kului sopivasti. Firenzeen oli matkaa noin 30 kilometriä ja ajo sujui livakasti moottoritietä pitkin. Mitä pohjoisemmaksi olemme tulleet, sen rauhallisemmaksi liikenne on käynyt. Edelleen liikenne on italialaista, mutta aivan erilaista kuin esimerkiksi Sisiliassa. Navigaattori toi meidät sujuvasti ruuhkaisessa Firenzessä aivan hotellimme nurkille. Sitten liikennemerkki ilmoitti, että Via Luigi Alemanni oli suljettu tietöiden vuoksi. Arvaatte varmaan millä kadulla hotellimme sijaitsi. Ei auttanut kuin ajaa eteenpäin ja hakea kiertotietä. Navigaattori tarjosi vaihtoehdoksi ainoastaan palata samalle kadulle, koska katu oli yksisuuntainen.  Hotellin vieressä on suuri rautatieasema, joten lyhyttä kiertotietä ei ollut. Jatkoin kuitenkin eteenpäin ja mahdollisuuden tultua lähdin etenemään kohti oikeata ilmansuuntaa. Huomasimme opaskyltin, joka viittoili Garage Stazionelle, mikä oli se parkkihalli, minne olin menossa. Reitti parkkihalliin oli hyvin mutkikas, mutta kerrankin opaskyltit olivat aina oikeassa paikassa ja niin pääsimme oikeaan paikkaan.

Otimme yhden matkalaukun mukaan ja kävelimme noin 300 metriä Delle Nazioni hotellille. Tehokas rouva respassa antoi meille avaimen ja kertoi nopeasti kaiken tarvittavan hotellista. Huokasimme vähän aikaa isossa huoneessamme ennen kuin lähdimme katselemaan Firenzeä. Ulkona oli aivan tukahduttavan kuumaa. Lämmintä on ollut tähänkin asti, mutta isommassa kaupungissa kuumuus tuntui hohtavan kaduista ja rakennuksista kuumempana kuin aikaisemmin. Erään apteekin mittarissa kerrottiin lämpötilan olevan 38 astetta, mutta se tuntui liioittelulta, mutta lähellä 35 astetta oltiin.

Kiertelimme Arno-joen pohjoispuolella katsellen kaupunkia ja sen elämää. Ihmisiä oli hyvin paljon, mutta turistien lisäksi myös paikallisia kulki. Amerikkalaisia on ollut varsin vähän tähän saakka, mutta täällä heitä oli hyvin runsaasti. Paljon oli ihmisiä myös Aasiasta ja pari kertaa kuulimme suomeakin. Kävimme sisällä valtaisassa katedraalissa. Se on ulkoa päin valtavan koristeellinen, mutta sisältä yllättävän askeettinen. Ainoastaan valtava kupoli on sisältä päin maalattu tilaan sopivin kuvituksin. Minä olisin kiivennyt kupoliin, mutta kaikki liput oli myyty ensi maanantaihin saakka, joten se jäi nyt kokematta. Seija ei olisi lähtenyt mukaan, koska hänellä on aikaisempia, lähes paniikkikohtauksia aiheuttaneita kapuamisia kirkon kupoleihin. Muihin nähtävyyksiin emme tänään menneet sisälle vaan tyydyimme katselemaan niitä ulkoa päin. Olin luullut, että Firenzen keskusta olisi samanlainen vanha kaupunki kuin esimerkiksi Sienassa, mutta täällä todella vanhoja rakennuksia olivat ainoastaan palatsit, kirkot ja muut monumentit. Niiden välissä oli huomattavasti uudempia rakennuksia ja niiden kirjo oli leveää.

Päivän kuumuus ajoi meidät vähäksi aikaa hotellille. Siellä lepäilimme jonkin aikaa, mutta vielä ennen päivän pimenemistä lähdimme kävelemään Firenzeen. Ihmisiä oli paljon, mutta perjantain riehakkuutta ei ollut havaittavissa. Ehkä perjantai-illan touhut alkavat vasta sitten, kun me olemme jo vetäytyneet omiin oloihimme. Teimme aika pitkän lenkin ja oli jo pimeää kun palasimme hotellillemme. Seijan matkamittari näytti melkein 25 000 askelta.