Alasänky oli hyvin kova eikä rouva saanut nukuttua juuri
lainkaan. Yläpunkan patja oli kelvollinen ja minä sain nukuttua kelvollisesti
melkein seitsemään saakka. Suihkuun kumpikaan ei uskaltautunut, mutta pesulla
kävimme ennen kuin menimme syömään aamupalaa. Ravintola oli suljettu, mutta
kahvilan tapaisesta sai kahvia, teetä ja ciapatan. Seija ei ollut lainkaan
mielissään ulkonäöstään, mutta minä lohduttelin häntä, että nuo muut naiset näyttivät
aivan yhtä räjähtäneeltä. Hänellä oli lisäksi jalat hyttysen puremilla. Eilen
illalla satamassa oli pieniä hyttysiä, jotka pistivät jättäen punaisen jäljen,
mutta onneksi ihoa ei kutittanut. Toscana-laivan piti olla Barissa kahdeksalta,
mutta edes henkilökunta ei osannut sanoa, milloin tämä purkki perille pääsisi.
Menimme istumaan takakannelle miellyttävään auringon
paisteeseen odottamaan saapumistamme Italiaan. Taivaalla ei pilviä ollut eikä
tuultakaan juuri ollut, joten Seijan auringonotto pääsi käyntiin minun
istuskellessa varjossa. Alan saada minun normaalin matkarusketuksen valmiiksi;
niskasta ylöspäin olen punaruskea, mutta muuten hennon valkoinen. Alus jatkoi
matkaansa rannan suuntaisesti hämmentävän pitkään, mutta viimein se kurvasi
Barin satamaan pitkien aallonmurtajien välistä. Laituriin kiinnittymisen
jälkeen, noin yhdeltätoista, laivasta pääsi ensimmäisenä pois jalankulkevat
matkustajat. Me pääsimme nopeasti läpi tullista, sillä ensin päästettiin lyhyt
EU-kansalaisten jono. Suurin osa matkustajista oli albanialaisia.
Bari oli meille vasta välitavoite, sillä meidän piti päästä
tänään vielä Milanoon. Olin varannut aikaisin keväällä auton sekä lauttamatkat
tulevaksi viikoksi ja vasta myöhemmin olin päättänyt tulla Albanian kautta
Italiaan. Näin ollen reitistä tuli hieman hassu. Otimme satamasta taksin, joka
toi meidät 15 eurolla rautatieasemalle. Menimme saman tien ostamaan junalippuja
Milanoon. Sinne meni juna melkein joka tunti, mutta meille tilaa oli vasta
puoli kolmelta lähtevään junaan. Edessä oli siis noin kahden ja puolen tunnin
odotus. Julkisella liikenteellä on helppo mennä, mutta niiden kanssa joutuu
usein odottelemaan pitkään.
Kävimme pikaruokalan tapaisessa syömässä lounaan. Sen
jälkeen Seija jäi laukkujen kanssa lukemaan kirjaa aurinkoon minun lähtiessä
katselemaan Baria. Lämpötila keikkui 27 asteessa, joten oli mukava kulkea
katujen varjoisalla puolella ja katsella Barin keskustaa. Täällä kadut oli
rakennettu täysin suoriksi kortteleiden jäädessä melko pieniksi. Kadut ovat
kapeita ja autoja pysäköity kaikkiin mahdollisiin tiloihin, joten autoille ei
jäänyt kuin yksi kaista edetä. Rakennukset olivat mukavan näköisiä, mutta kovin
vanhoja ne eivät olleet. Piipahdin myös meren rannalla katsomassa pitkää
rantapromenadia.
Juna tuli ajallaan ja löysimme paikkamme helposti. Juna ei
ollut kovin täynnä, mutta pohjoista päin edetessä se hiljalleen täyttyi. Reitti
kulki Italian itärannikkoa seuraten. Meren lisäksi näkyi hyvin runsaasti
viiniviljelyjä, oliivipuita sekä viljapeltoja. Minä jatkoin matkakertomuksen
kirjoittamista rouvan vastapäätä nuokkuessa ja välillä lukiessa. Vaunussa
ilmastointi oli turhan voimakas ja meidän piti pukea villapaitaa päälle. Junassa
on ihan kiva matkustaa ja katsella ohi kiitäviä paikkoja. Huono puoli on, että
raiteet kulkevat usein talojen takapihojen ja teollisuusalueiden kautta,
jolloin ikkunasta nähtävä ei aina ole kovin kaunista.
Pysähdyimme useille tutun kuuloisien kaupunkien asemille ennen kuin
kahdeksan jälkeen saavuimme Bolognaan. Meillä oli 16 minuuttia aikaa vaihtaa
Milanoon menevään junaan ja sen me teimme, mutta ei meille jäänyt aikaa hukattavaksi.
Tämä oli jonkinlainen luotijuna, joka matkasi Bolognasta Milanoon tunnissa
kulkien parhaimmillaan 300 km/h. Silti meno oli tasaisempaa kuin tavallisessa
junassa. Ilta alkoi hämärtää saapuessamme Milanon valtaisalle keskusasemalle. Olin
hankkinut meille huoneet aivan aseman kulmilta Hotel New Yorkista. Sinne
kävelimme muutamassa minuutissa ja saimme avaimet huoneeseemme. Hotelli ei
ollut kovin kummoinen ja huoneemme korkeintaan keskinkertainen, mutta ainakin
se oli ihan siisti. Kello oli jo yli kymmenen, mutta kävelimme takaisin
asemalle ja ostimme iltapalaksi molemmille lämmitetyt sämpylät. Näin minulle
tuli kolmen lämpimän aterian päivä: puolikas panini aamulla, pizzasiivu Barissa
ja lämmin sämpylä Milanossa.
Tänään emme tehneet oikeastaan muuta kuin istuimme, mutta
olimme siitä huolimatta aivan poikki ja aloimme nukkua varsin pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti