14.6.2017 Urbino

Varsinaista aamiaista ei tänään ollut, mutta saimme keitettyä keittiössä kahvit sekä teen ja syötyä pienet makeat croissantit. Olimme autolla ennen kahdeksaa, koska pysäköintiaika loppui silloin. Tuskin siellä olisi ketään ollut lippuamme tarkistamassa, vaikka olisimme myöhässä tulleetkin, mutta tämä aika sopi meille oikein hyvin.

Ajoimme suoraan Assisiin, minne oli reilun tunnin ajomatka. Liikennettä oli melko vähän, paitsi Perugian lähistöllä, missä työmatkaliikenne jumitti vastaantulevan liikenteen täysin. Meidän suunnassa matkanteko kärsi ainoastaan pienistä hidastuksista. Lähestyttäessä Assisia näkyi jo kaukaa Fransiskus Assisilaiselle pyhitetty valtaisa kirkko sekä siihen kuuluva suuri luostari. Fransiskus aloitti oman munkkikuntansa 1200-luvulla ollen auttavainen ja teki köyhyyslupauksen, jolloin hän sai paljon seuraajia, jotka sitten perustivat luostarikunnan. Näin ainakin olen asian ymmärtänyt. Fransiskuksen munkit olivat kovasti rikkaiden suosiossa ja luostari sai hyvin paljon lahjoituksia ja siitä tuli varakas, mikä selittää myös ison kirkon ja luostarin.

Saimme auton kätevästi isoon parkkihalliin lähelle luostaria. Kello oli vasta vähän yli yhdeksän, joten kaupunki oli hiljainen. Löysimme kirkon läheltä auki olevan kahvilan, missä saimme ihan hyvän aamiaisen. Sitten menimme tutustumaan kirkkoon, mihin ei ollut lainkaan pääsymaksua. Luostarin tiloihin ei meillä maallisilla ole asiaa, mutta pääsimme katsomaan sekä alakerrassa olevaa pienempää kirkkoa sekä sen yläpuolella olevaa huomattavasti suurempaa kirkkoa. Minulle heräsi kysymys, että miksi on rakennettu kaksi kirkkoa päällekkäin? Eikö yksi hieman suurempi olisi riittänyt? Varmaan siihen oli syy, mutta minulle se ei valjennut.

Molempien kirkkojen seiniin oli maalattu erittäin hienoja freskoja. Yhtään seinätilaa ei ollut jäänyt maalaamatta. Maalaukset olivat varsin hyvin säilyneitä ja värit olivat edelleen kirkkaat. Kuuluisa maalari Giotto oli maalannut osan freskoista ja muut taiturit olivat saaneet kuvittaa muut seinän ja katon osuudet. Maalauksissa oli valtavasti erilaisia hienoja yksityiskohtia ja ne oli tehty erittäin taidokkaasti. Kirkkojen katselun jälkeen kiertelimme hetken aikaa Assisissa, mutta se oli hyvin hiljainen eikä se ollut kovinkaan kivannäköinen, joten palasimme autolle.

Seuraavaksi ajoimme noin 50 kilometriä Gubbion kaupunkiin. Matka sujui rauhallisesti pienillä teillä harvaan asutulla maaseudulla. Gubbio oli oikein mukavan näköinen keskiaikainen kaupunki, jonka vanha kaupunki ei ole viiteensataan vuoteen paljoakaan muuttunut. Lähes kaikki rakennukset oli tehty kellanruskeasta kivestä, mikä teki kaupungista kivan kokonaisuuden. Nousimme jyrkkiä ja kapeita kujia pitkin katsomaan dogen palatsia, joka ei ulospäin kovin komealta näyttänyt. Sisällä olisi varmaan ollut komeampaa, mutta meitä ei sinne kutsuttu. Menimme syömään jäätelön ja juomaan appelsiinimehun kaupungin korkeimmalla kohdalla, jolloin ympäristöön oli oikein komeat näkymät. Täällä ei ollut niin korkeita eikä jyrkkiä vuoria tai mäkiä kuin etelämpänä, mutta kumpuileva ja melko vihreä ympäristö oli oikein miellyttävä katsella.

Päivän autoilu loppui Urbinoon, mikä on reilun 50 kilometrin päässä Gubbiosta. B&B:mme oli aivan kaupungin muurin vieressä ja löysimme sinne yllättävän helposti. Jouduimme vähän aikaa odottamaan ennen kuin hyvin hidasliikkeinen isäntä tuli paikalle ja kirjoitti meille kuitin kalkkeripaperin avulla. Vaikka ihan edistyneintä tekniikkaa ei käytettykään, niin saimme ihan ison ja siistin huoneen kelvollisella hinnalla. Tänään oli matkamme aikana ensimmäinen päivä Italiassa, kun oli pilvistä. Mutta ei hätää, sillä lämpötila oli koko päivän ajan lähellä 30 astetta ja vielä auringon laskettuakin oli lähes tukahduttavan lämmintä. B&B:n isäntä kertoi, että näin kuuma tähän aikaan vuodesta on harvinaista näillä seuduilla, joten ei voi aina voittaa.

Urbino on siinä mielessä erilainen alueen kaupungeista, että täällä lähestulkoon kaikki talot on rakennettu tiilistä eikä kivestä. Vanha kaupunki oli erittäin hienon näköistä kävellä ja katsella. Ihmisiä oli melko vähän lukuun ottamatta keskusaukiota, missä pyöri väkeä tungokseen saakka. Kävimme katsomassa dogen palatsia. Se oli varsin suuri ja huoneita runsaasti, mutta siellä oli ainoastaan taideteoksia seinillä. Näin palatsin alkuperäisestä tunnelmasta ei saanut juurikaan käsitystä. Seinillä oli hyvin paljon keskiaikaista taidetta, mutta teoksien aihe oli hyvin yksioikoinen; kaikki kuvasivat raamatun tapahtumia. Palatsissa ei ollut paljoakaan ihmisiä eikä Urbinossa lisäksemme paljon turisteja ollut, eli kaupunki on sivussa japanilaisten reitiltä.

Kulttuurielämysten jälkeen yritimme mennä syömään. Jouduimme jälleen kokemaan, että olimme nälkäisiä ennen kuin keittiöt aukenivat. Tilasimme keskusaukion lähellä olevalla terassilla proseccon sekä oluen, kun ruokalistaa ei suostuttu meille esittämään. Juomien ohessa pöytään tuotiin yli kymmenen pientä lämpimäistä, jotka olivat oikein maistuvaisia. Juomien ja syömisten jälkeen kiertelimme läntisessä Urbinossa ja sitten menimme toiseen keskusaukion terassiin. Siellä tilasimme samat juomat ja nyt pöytään kiikutettiin jälleen toistakymmentä lämpimäistä ja maistuvaista naposteltavaa ja niiden lisäksi sipsejä ja suolakeksejä. Juomat juotuamme ei pöytään jäänyt kuin näön vuoksi muutama syömätön palanen. Jälleen kävelimme jonkin aikaa katsellen Urbinon miellyttäviä kujia. Täällä ei juurikaan ole tasaisia katuja vaan ne menevät joko ylöspäin tai alaspäin. Tosin ylöspäin meneviä oli huomattavasti enemmän kuin alaspäin laskeutuvia. Olimme jo aika kylläisiä, mutta päätimme käydä vielä yhdellä terassilla juomassa sama satsi juomia. Meitä hieman jännitti, mitä eteemme juomien lisäksi kiikutettiin. Jälleen oli pöytä katettu! Toistakymmentä mukavaa naposteltavaa, joista osa oli lämpimiä. Lisäksi oli iso kulho sipsejä. Ei varmasti ollut terveimpiä päivällisiä, mutta olimme niin kylläisiä, ettemme enää halunneet mennä syömään.

Kiertelimme vielä Urbinon aika pienessä vanhassa kaupungissa, kunnes päätimme lähteä yöpaikkaamme. Kapusimme jyrkkiä portaita ylös edelleen hyvin lämpimässä illassa ja muutama umpikuja tarjosi meille mahdollisuuden laskeutua jälleen alemmaksi kavutaksemme uudestaan ylöspäin. Kyllä suihkussa käynti tuntui hyvältä päästyämme viimein yöpaikkaamme.