tiistai 13. kesäkuuta 2017

13.6.2017 Orvieto

Yö hiljaisessa huoneessa meni mukavasti ja aamulla olimme oikein elinvoimaisia. Aamiainen tarjoiltiin alakerrassa ja me menimme istumaan ulos miellyttävään aamuun. Terassi oli aivan tien vieressä ja liikennettä oli jo runsaasti, mutta ei häiritsevästi. Emme olemista pitkittäneet vaan heti aamiaisen jälkeen maksoimme huoneen sekä kahden euron kaupunkiveron, joka pitää aina maksaa käteisellä.

Seuraava reilu tunti meni hyvin, hyvin mutkaisella ja kapealla tiellä Amalfin rannikolla. Maisemat olivat aivan mahtavia, mutta kumpikaan meistä ei niitä ehtinyt kovin paljon katsella. Minun piti katsella mihin ajan ja Seija varmisti, että huomaan kaikki vastaantulijat ja muut etenemisen esteet. Useaan kertaan jouduin peruuttamaan päästääkseni mutkasta tulleen bussin kulkemaan. Täällä koko määrää kuka menee eteenpäin ja kuka peruuttaa. Mutkaisilla teillä ajettiin hämmästyttävän kovaa, mutta kyllä siellä vaan tilaa löytyi jokaiselle.

Noin puolessatoista tunnissa olimme Sorrentossa ja löysin mutkien kautta satamaan. Jouduimme laittamaan auton kalliiseen parkkiin, kun ei muutakaan mahdollisuutta ollut. Sitten ostimme liput Caprille menevään laivaan. Meidän ei tarvinnut odottaa pitkään, kun vauhdikkaasti kulkeva alus kiidätti meidät puolessa tunnissa kuuluisalle saarelle. Meillä oli harmittavan vähän aikaa vierailla saarella, koska meidän piti päästä illaksi Orvietoon. Käytimme ajan tehokkaasti ja nousimme ripeästi saaren keskellä olevaan Caprin kaupunkiin. Ripeys alkoi aika nopeasti tasaantua, sillä täällä oli todella kuuma. Paita kastui jo parin sadan metrin jälkeen ja ylhäällä oli pakko ostaa heti kylmää juotavaa ja vetää pitkään henkeä. Täällä emme lämpömittaria nähneet, mutta myöhemmin auton mittari nousi parhaimmillaan 36 asteeseen. Olen kuullut huhuja, että siellä Koti-Suomessa on ollut viileämpää.

Capri oli oikein kaunis paikka. Siellä on hyvin jyrkät ja korkeat kalliot ja kaupungissa on jännät todella kapeat kujat sekä mukavannäköisiä rakennuksia. Ainoa vika oli, että siellä oli aivan hirveästi turisteja. Kapeilla kujilla oli hankala edetä, koska ihmisiä oli niin paljon. Joka tapauksessa paikka oli oikein hienon näköinen, mutta harmiksemme aikaa oli liian vähän. Olisimme kävelleet saaren itäkulmaukseen katsomaan Tiberiuksen huvilan jäänteitä, mutta nyt emme sinne ehtineet. Alas menimme funicularilla, millä varmistimme, ettemme myöhästy laivasta. Ehdimme syödä paninin puoliksi ennen kuin laivamme lähti takaisin mantereelle.

Sorrentosta poistuminen oli jälleen kamppailua vespojen ja pihoista tunkeutuvien autojen kanssa. Päädyin vähintäänkin tasapeliin ja lopulta pääsin pohjoiseen johtavalle moottoritielle. Siellä ajo oli erilaista. Vauhti oli oikein joutuisaa, mutta liikennettä oli runsaasti etenkin Napolin ja Rooman välillä. Moottoriteillä sääntöjä noudatetaan paremmin, mutta aika kummallisia tempauksia matkan aikana ehti nähdä. Pysähdyimme ainoastaan ottamaan dieseliä ja syömään jäätelöt.

Saavuimme Orvietoon vähän ennen kuutta ja meillä meni jonkin aikaa etsiä yöpaikka sekä parkkipaikka autolle. Hotelleja varatessani olen varmistanut, että hotellilla on parkkipaikka tarjolla tai yleinen parkkipaikka on lähistöllä. Täällä löysin yleisen parkkipaikan muutaman sadan metrin päässä B&B:stä. Saimme käyttöömme koko suuren asunnon, missä tavallisesti yövytään kolmessa huoneessa. Meillä oli käytössä iso keittiö sekä talon katolla oleva terassi. Terassi oli aivan mahtava. Sieltä näkyi hyvin kaupungin hieno katedraali, mutta saapuessamme terassille paistoi vielä aurinko, joten siellä oli aivan liian kuuma.

Muodollisuuksien hoitamisen jälkeen lähdimme tutustumaan viihtyisään vanhaan kaupunkiin. Ensimmäisenä kävimme kaupungin kuuluisassa, hyvin suuressa ja komeassa katedraalissa. Se on monista muista katedraaleista poikkeava, koska se on rakennettu mustista ja valkoisista kivistä raidalliseksi. Se oli hyvin suuri ja sisältäkin oikein hieno. Kiersimme mahtavan lämpimässä illassa kaupungin kapeita kujia ja katselimme kivoja rakennuksia sekä runsaasti liikkeellä olevia, lähinnä paikallisia ihmisiä. Kävimme syömässä pienellä aukiolla olevalla terassilla. Seijan kanasalaatti oli ihan hyvää, mutta minun villisikamuhennos oli oikein hyvää. Kylläisinä jatkoimme kävelyä kaupungin kujilla ja pienillä aukioilla.


Hiljalleen suunnistimme yöpaikkaamme. Siellä nousimme saman tien kattoterassille. Aurinko oli jo laskeutunut, mutta edelleen ympärillämme oli mahtava lämpö. Kivilattia säteili ihanasti lämpöä varpaille eikä muitakaan ruumiinosia paleltanut. Mikäs oli kirjoittaa päivän tapahtumista vilkuillen välillä lähellä kohoavaa katedraalia sekä ihaillessa yllämme vauhdikkaasti lentäviä tervapääskyjä. Avasin kylmän Peroni-oluen ja aloin kirjoittaa. Seija keitti itselleen kahvin ja tuli ylös lukemaan puhelimestaan Suomen hallituskuvioista sekä sikäläisistä säätiedotuksista. Hän oli todella pahoillaan, että Suomessa on niin kylmää, mutta oli hyvin tyytyväinen, että oli Orvieton lämmössä. Vähän ennen kymmentä tuli niin pimeää, että jouduin laskeutumaan pois lämpimältä terassilta ja lopettelemaan kirjoitukset keittiössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti