17.6.2017 Firenze

Firenzessä nukutti hyvin sekä kohtalaisesti. Minua hyvin. Seitsemältä rouva puki lenkkivarusteet ylleen ja singahti Arnon rannalle juoksemaan. Kiveyksien epätasaisuus haittasi juoksua, joten Seija tuli melko pian takaisin vielä hiljaisesta kaupungista. Aamiainen tarjoiltiin isossa ravintolatilassa. Tarjonta oli keskimääräistä parempi. Pian kahdeksan jälkeen olimme jälleen valmiit kulkemaan.

Ensin kävimme siirtämässä auton hyvin kallista parkkihallista kalliiseen. Halpoja pysäköintitapoja ei näin lähellä keskustaa ole. Matkaa hallien välillä oli tuskin puolta kilometriä, mutta siirtyminen keskustan liepeillä ei ole ihan helppoa. Poistuttuani hyvin kalliista hallista lähdin oikealle, kuten pitikin, mutta sitten eteen tuli kielletyn ajosuunnan merkki. Se alapuolella luki eccetto ja hyvin paljon tekstejä ja merkkejä, kuten poliisi ja taksi. En kokenut kuuluvani siihen joukkoon enkä uskaltanut ajaa sinne, joten minun oli pakko kääntyä vasemmalle. Parin sadan päässä tuli kyltti, missä kerrottiin, että eteenpäin sai ajaa vain luvansaaneet ajoneuvot. Minnekään muualle ei voinut ajaa, joten minun oli pakko jatkaa eteenpäin vanhaan kaupunkiin. Navigaattorista ei ollut mitään apua, joten yritin suuntavaiston avulla päästä oikealle, koska sinne päin halusin päästä. Se ei ollut helppoa, koska yleensä risteyksestä pääsi vain yhteen suuntaan eikä se ollut kovinkaan usein oikea. Hiljalleen ajauduimme vain syvemmälle keskustaan ja pelkäsin, että kohta olisin Duomon edessä, mikä ei varmasti olisi sallittua. Lähdin palaamaan takaisin asemaa kohti ja myös sinne lopulta pääsin. Nyt ajoin vasten samaa kiellettyä ajosuuntaa, missä edellisellä kerralla olin jänistänyt. Ainakaan kukaan meitä ei pysäyttänyt ja pääsin kiertäen oikeaan paikkaan. Saa nähdä odottaako minua pidätysmääräys, kunhan viranomaiset saavat tarkastettua videonauhat.

Meillä oli varattu liput Uffizin taidemuseoon puoli yhdeksitoista ja sitä ennen kiertelimme museon lähistöllä. Ylitimme Arnon Ponte Vecchion kautta. Silta on siitä erikoinen, että sen reunoilla on rakennuksia ja vain sillan keskellä pääsee kulkemaan. Kaikissa rakennuksissa oli kultakauppoja, kuten siellä on ollut jo vuosisatoja. Astelimme katsomaan Palazzo Pittiä, joka oli todella suuri ruskea palatsi. Sisällä on nykyisin ainakin designmuseo ja varmaan jotain muutakin. Hiljalleen palasimme Arnon toiselle puolelle ja saavuimme Piazza Vecchiolle, jonka reunassa on suuri Palazzo Vecchio, missä on todella korkea ja hienon näköinen torni. Menimme hetkeksi istumaan Uffizin lähelle varjoon ja katselimme monia suuria ja komeita veistoksia pihamaalla, osa katoksen alla, mutta suurimmat ihan taivasalla. Siellä seisoi muun muassa hyvin kuuluisa Michelangelon David-patsas. Arvelimme, että nämä ovat vain kopioita oikeista veistoksista.

Uffizissa oli hyvin paljon hienoja maalauksia ja veistoksia. Siellä oli myös hyvin paljon taiteen katsojia. Liikkuminen oli hankalaa ja aiheutti ahdistusta. Pahimpia olivat tietenkin ryhmät, jotka täyttivät tilan kokonaan eikä oikein päässyt eteenpäin eikä pystynyt katselemaan taulujakaan. Minua ihmetytti ihmisten vimma ottaa kuva jokaisesta taulusta. He eivät edes kunnolla katsoneet komeaa taulua vaan kuvaamisen jälkeen jatkoivat seuraavan taulun eteen kuvaamaan sen. Varmaan he myöhemmin katselevat kuvat ja nauttivat taiteesta. Luulisi olevan halvempaa ja helpompaa ostaa taidekirja ja katsoa sen kuvia? Maalauksia ja veistoksia oli hyvin paljon eikä millään jaksanut keskittyä jokaiseen. Hyvin monta hienoa teosta kuitenkin näimme ja ihastelimme. Maalausten aiheet olivat edelleenkin hyvin suppeat, raamatun tapahtumat ja merkittävien ihmisten päät. Hienoja maalauksia niistäkin on saatu aikaiseksi.

Uffizin jälkeen menimme Piazza della Repubblicalle syömään terassille. Otimme molemmat bruschittan, johon Seija otti mukaan melonia ja kinkkua. Tosin minulla oli bruschittoja neljä ja rouvalla vain yksi. Bruschitta on lämmitetty leipäviipale, jonka päällä on tomaattikuutioita ja oliiviöljyä. Ne olivat hämmästyttävän hyviä ja hetken harkitsin lihan syömisen lopettamista kokonaan, mutta typerä ajatus taisi johtua kuumasta säästä.

Uutta intoa uhkuen kävelimme vähän itään päin ja menimme katsomaan Santa Crocen kirkkoa. Se on suuri 1200-luvulla rakennettu kirkko. Koristeluja oli suhteellisen vähän, mutta monet kappelit olivat erittäin hienosti maalattuja sekä koristeltuja. Kirkkoon on haudattu monia kuuluisia paikallisia vaikuttajia. Monet nimet eivät kertoneet meille mitään, mutta esimerkiksi Michelangelon ja Galileo Galilein hautamuistomerkit tunnistimme. Uudemmista kuuluisuuksista seinällä oli ainakin muistomerkki, jos ei hautaa, muun muassa tieteen parissa ansioituneista Fermistä ja Marconista.

Nyt oli iltapäivän sessio Firenzessä tehty ja palasimme jo aika laahaavin askelin pienen suunnitellun kiertotien kautta hotellillemme. Meillä oli lähes 20 000 askelta plakkarissa jo nyt. Säässä ei ole tapahtunut mitään muutosta viime päiviin verrattuna. Hotellista ja lähiympäristöstä oli mennyt sähköt poikki, joten sähköiset laitteet eivät toimineet, ellei akuissa ollut virtaa. Hotellimme käytävillä ja huoneissa on tauluina vanhojen LP-levyjen kansia. Meidän huoneessa on Doorsin, Yardbirdsin sekä Big Brother and the Holding Companyn levyjen kannet.

Sopivan lepohetken jälkeen palasimme kiertelemään kaupunkiin. Me emme menneet enää tutustumaan mihinkään nähtävyyteen sisälle, mikä saa poikamme pyörittelemään päätään. Sen sijaan kiersimme lämpimässä illassa kaupungin vilkkailla kaduilla ja katselimme ihmisiä sekä rakennuksia. Duomo oli tälläkin kertaa erittäin komea joka suunnalta. Ravintoloita ja kaiken maailman kuppiloita täällä on valtavasti. Hintataso on aika korkea, mutta ei kohtuuton. Pysähdyimme nauttimaan virvoittavia juomia pari kertaa ja lisäksi söimme voileivät päivälliseksi. Kuuma ilma ja 30 000 askelta painostivat meidät takaisin hotellille melko aikaisin.