19.6.2017 Milano

Aamu Modenassa oli tietenkin aurinkoinen ja jo aamu enteili lämmintä päivää, millainen siitä tulikin. Rouva oli unohtanut lenkkivarusteet autoon, joten juoksut jäivät tänään tekemättä. Ihan hyvän aamiaisen jälkeen minä lähdin katsomaan Modenan tuomiokirkkoa, koska eilen käynti oli epäonnistunut messun vuoksi. Olin tuomiokirkolla pian kahdeksan jälkeen ja siellä oli menossa jonkinlainen virsien veisuuhetki, joten jälleen jäi kirkon tarkempi tarkastelu tekemättä.

Ennen yhdeksää Ford tuotiin hotellin autotallista ulko-oven eteen ja olimme valmiit viimeiseen automatkaan tällä reissulla. Modenasta poistuimme joustavasti ja päätimme mennä moottoritietä kätevyyden vuoksi. Milanoon menevällä tiellä oli hyvin paljon muitakin menijöitä, etenkin rekkoja, mutta sinne sekaan myös me mahduimme. Meillä ei ollut kiirettä, joten menimme katsomaan Milanon lähellä olevaa maailmanperintölistalle kuuluvaa Crespi d’Addoa. Käynti oli aika pettymys, koska paikkaa ei päässyt katsomaan muuten kuin opastetulla käynnillä eikä maanantaisin käyntejä järjestetty.

Ajo Milanoon sujui ihan mukavasti. Jälleen auton navigaattori ohjasi meitä hieman väärin, mutta löysimme autovuokraamoon, koska muistin missä se oli. Auto toimi matkan aikana oikein hyvin, mutta sen navigaattori oli todella pettymys. Se ehdotti ihan kummallisia reittejä, joita rupesin epäilemään muutaman hyvin hankalan ajo-ohjeen jälkeen. Aina perille löydettiin, vaikka kiertelyä tuli liikaa. Auton luovutus oli aika sekasortoista toimintaa, mutta niin vain siitäkin selvittiin ja kuittaus autosta saapui sähköpostiin.

Meillä oli vajaan kilometrin kävely Hotel Sopergaan, missä saimme huoneen, vaikka tulimme paikalle selvästi ennen sovittua aikaa. Huokaisimme hetken huoneessamme, mutta pian lähdimme tutustumaan Milanoon. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta kaupungissa, jos ei lasketa parin viikon takaista hyvin lyhyttä käyntiä. Seija on käynyt täällä parikin kertaa, joten hän osasi kertoa minne kannattaa mennä. Aivan ensiksi menimme syömään. Aseman kupeessa oli paljon ravintoloita, joista yhteen menimme ja tilasimme pizzan puoliksi. Se oli juuri sopiva annos. Kuumassa ei ruoka ole maistunut vaan vähillä ruoilla on pärjännyt, mutta kovasti on pitänyt juoda vettä.

Olin hyvin iloinen, kun sain luvan ajaa metrolla rautatieasemalta Duomolle. Sen jälkeen ei yleisiä kulkuneuvoja enää käytettykään vaan kuljimme jalan noin 22 000 askelta. Duomoon piti ostaa liput ja niitä myytiin lipputoimistossa. Taas koin todistuksen tämän maan surkeasta organisoinnin tasosta. Lippujen hankkiminen oli lähes naurettavaa toimintaa kuumassa toimistossa. Siellä oli myös neljä lippuautomaattia, mutta niistä vain yksi toimi! Otimme varausnumeron lippuluukulle ja menimme jonottamaan tälle yhdelle automaatille. Puolisen tuntia myöhemmin saimme automaatista lipun ja samalla näimme numeromme erällä lippuluukulla. Ei jää ikävä tätä touhua.

Katedraalin sisäänkäynti oli tavallista tiukempaa. Rautatieasemilla on ollut sotilaita rynnäkkökivääreiden kanssa vartiossa, mutta muuten ei täällä ole ollut havaittavissa tiukempaa vartiointia. Täällä sen sijaan sotilaat vahtivat sisäänkäyntiä ja tarkastivat metallinpaljastimella tulijat ja katsoivat kaikkien laukut ja reput. Katedraali oli ulkoa päin varsin poikkeava. Se oli hyvin hennon näköinen moniin massiivisiin kirkkoihin verrattuna. Sisältä kirkko oli melko vähäkoristeinen, joskin siellä oli erittäin suuria, värikkäitä ja komeita lasimaalauksia. Joka tapauksessa tämäkin katedraali oli hyvin hieno ja komea.

Katedraalin jälkeen kiertelimme Milanossa kävellen. Katsoimme todella hienon katetun kauppakadun, Gallerian, jonka kauppoihin meidän rahat eivät riittäneet. Kuuluisa La Scalan oopperatalo oli ulospäin varsin mitätön, mutta kuulemma sisältä erittäin hieno. Santa Maria delle Grazie -kirkko on kuuluisa sen yhteydessä olevasta Leonardo da Vincin Pyhästä ehtoollisesta. Maanantaina paikka oli kiinni, mutta olin yrittänyt saada liput huomisaamulle jo kolme kuukautta sitten. Jo silloin kaikki käynnit oli loppuunmyytyjä. Kävelimme todella massiivisen ja oikein hyvin säilyneen Castello Sforzescon lävitse. Milanossa on ihan runsaasti nähtävää, joskin se ei jäänyt mieleeni mitenkään poikkeuksellisen hienona kaupunkina.

Me kiersimme Milanon keskustaa pysähtyen välillä istumaan ja nauttimaan virvokkeita. Jälleen saimme päivällisen ja iltapalan kerralla, kun juomien ohessa pöytään tuotiin pizzapalat, bruschettat, voileivät, sipsit ja maapähkinät veloituksetta yhdessä ainoassa paikassa. Kaupunki oli varsin vilkas eikä vain liikenteen puolesta vaan ihmisiä kulki aika paljon jalkakäytävillä. Pyöräilijöitä on Pohjois-Italiassa ollut varsin paljon, kuten myös Milanossa, kun etelämmässä heitä ei ollut lainkaan. Kohtasimme myös kuuluisuuksia. Erään kalliin hotellin edessä oli suuri joukko teinityttöjä hurmoksen partaalla. Kysyimme kuka hotellissa asustaa ja eräs teinityttö vastasi, että Liam Payne. Kuka oikeasti tietää kuka on Liam Payne! No nämä tytöt tiesivät ja varmaan olivat odottaneet hotellin edessä jo pitkään. Vähän myöhemmin ohitimme erään Milanon radioaseman studion, jonka ikkuna avautui kadulle. Ikkunan ääressä oli monta kymmentä teinityttöä katselemassa toisen kerroksen studioon. Joku nuori mies näytti poikkoilevan studiossa ja kun hän heilautti kättään tyttöjä kohden, kuului kovaääninen huokaus, jota seurasi voimakas taputus. Kysyimme muutamalta tytöltä kuka tämä kuuluisuus oli, mutta italialaisen laulajan nimestä emme saaneet selvää.

Ilta oli jo käsillä, kun saavuimme hotellille käytyämme ensin asemalla ostamassa aamupalaa. Hotellissa tasoitimme matkalaukkujen sisällöt, jotta kumpikaan ei painaisi liikaa. Tämä matka alkaa olla huomista lentoa ja kotiin ajoa vaille valmis. Monta hienoa paikkaa nähtiin ja paljon kivoja kokemuksia meille tuli. Tämä oli oikein vaihteleva ja mukava matka.