Bangkok

Lento Helsingistä lähti eilen illalla seitsemältä Suomen aikaa. Vajaan yhdeksän tunnin lento sujui hitaanlaisesti, mutta sellaisiahan ne tuppaavat olemaan. Vierustoveri oli mielestäni turhan puhelias lausuen jonkin kysymyksen silloin tällöin. En saanut nukuttua oikeastaan ollenkaan, mutta pidin kolmisen tuntia silmiä kiinni.

Kone laskeutui Bangkokin Suvarnabhumin kansainväliselle lentokentälle noin puoli kymmenen täkäläistä aikaa. Suuri määrä turisteja virtasi käytävää pitkin kohti passien tarkastusta. Tarkastuspisteitä oli mukavan paljon, joten aikaa ei tuhraantunut kovinkaan kauan. Kaikista sormistani otettiin sormenjälki ja kuvani jäi koristamaan Thaimaan tullin arkistoa. Reppuni jo odotteli minua kieputtimessa. Se oli ehjä, vaikka ympärillä ollut hihna oli lähtenyt irti, mutta oli kuitenkin kulkenut mukana.

Kimpsuineni lähdin etsiskelemään junan laituria ja sinne minut selkeät opasteet johdattivat. Yritin ostaa 40 bahtin lippua 500 setelillä, mutta sitä ei automaatti hyväksynyt. Niinpä jouduin ostamaan kioskista limsatölkin, että sain sopivia seteleitä. Aika täysi juna kulki tasaisesti pysäkiltä toiselle. Nousin pois Makkasanin asemalla, mutta siirryin sieltä suoraan Pretchaburin metroasemalle. Linjat ovat eri yhtiöiden omistuksessa, joten jouduin ostamaan uuden muuovikolikon, joka toimi lippuna. Tämä juna ei juuri edellisestä eronnut, paitsi että vei minut uuteen paikkaan.

Olin etukäteen katsonut, että minun kannattaa nousta Sam Yot -asemalla, mistä minulla olisi noin kilometrin kävely hotellille. Melkein onnistuin. Olin kai niin innostunut päästessäni jälleen ulkomaille, että nousin metrosta Sam Yan -asemalla, kolme asemanväliä liian aikaisin. Luulisi, että asemille voisi antaa enemmän toisistaan poikkeavia nimiä tavallisen turistin turvaksi. Huomasin erheeni edettyäni jonkin matkaa vilkkaan kadun vartta kohti hotellia. En kuitenkaan viitsinyt palata takaisin vaan harpoin kahden repun kanssa pitkälle yli 30 asteen lämmössä. Kävely oli ihan mukavaa, mutta huomasin, että minulla oli matkaa vielä viitisen kilometriä ja olin kilometrin kävelyn jälkeen jo hyvin hikinen. Tulin sattumalta metroaseman eteen ja käytin tilaisuuden hyväksi ajaen nyt Sam Yot -asemalle.

Minulla ei ollut kuin kilometrin matka hotellille, mikä oli hyvä asia, koska olin jo aivan hikinen, nääntynyt ja uupunut kuumuudesta ja nukkumattomasta yöstä. Arvelin olevani perillä vartissa, mutta jotenkin suuntavaistoni petti tavallista pahemmin, Kiersin ensin liian itään ja sitten liian pohjoiseen. Lopulta puhelin toi minut hotellin luokse, mutta en vain sitä löytänyt. Kiersin ja kuljin jo lievän epätoivon iskiessä ylleni. Tarkastin hotellin nimen ja osoitteen. Molemmat olivat vääriä! Ei ihme etten ollut löytänyt Bangkokin kotiani, koska olin etsinyt sitä monta sataa metriä väärästä paikasta. Oikealla osoitteella homma onnistui helposti ja hieman 12 jälkeen menin sisään Siri Heritage Bangkok hotelliin. Olin hyvin tyytyväinen, että huoneeni oli jo valmiina ja pääsin sinne saman tien sisään. Otin välittömästi läpihikiset vaatteet pois ja kävin suihkussa. Sitten minun oli pakko ottaa tunnin ettoset toipuakseni huonosta yöstä.

Kahden aikoihin lähdin katselemaan kaupunkia. Hellettä piisasi noin 33 asteen verran ja kosteus lisäsi tunnelmaa. Nyt minulla oli vain vähän kannettavaa, mutta siitä huolimatta kainalot kastuivat. Kävelin katsomaan Bangkokin komeita temppeleitä ja hienoja julkisia rakennuksia. Ne rajoittuvat lännessä Chao Phraya -jokeen ja sijoittuvat melko pienelle alueelle. Tänään en käynyt yhdessäkään sisällä vaan tyydyin katselemaan niitä muurien takaa. Suurin syy tähän oli tarve löytää ruokapaikka heti ja saman tien. Onni ei minua suosinut, sillä ajauduin aina joen rannalle ennen kuin eteeni tuli sopivan oloinen ravintola. Menin heti sinne sisään ja sain syödäkseni fried rice -annoksen sianlihalla. Se oli viilikupin kokoinen möykky riisiä, sianlihaa ja hieman muita aineita. Se oli oikein maistuvaa. Pikku kipossa tuotiin hyvin pieniksi paloiksi leikattuja chiliä. Se olikin järkevää, sillä chili oli hyvää, mutta todella äkäistä.

Jatkoin kävelyä ja katselua. Bangkok ei ollut niin kaoottinen kuin jotkut aiemmin vierailemani Aasian kaupungit. Liikenne on vilkasta ja kuritonta, mutta kaukana Intian mielettömyydestä. Täällä kuitenkin auto on kuningas ja moottoripyörät prinssejä. Jalankulkija tulee arvojärjestyksessä kaukana mopojen takana. Katujen ylitykset ovat hankalia, koska liikennevaloja on aika vähän ja ilman niitä ylitys vaatii rohkeutta, ajoitusta ja onnea. Minulla oli niitä kaikkia! Kotimatkalla kävin Wat Ratchabophit Sathitmahasimaram -temppelin pihalla. Se ei enää ollut auki, mutta pihalla sai kävellä, kai. Menin sinne hyvin arkaillen ja pälyilin ympärilleni tuleeko joku minut pidättämään tunkeutumisesta pyhään paikkaan. Minua lähestyi oranssiin kaapuun pukeutunut munkki, jota katselin kunnioittavan etäisyyden päästä. Nyökkäsimme toisillemme ja munkki hymyili minulle, joten olin luvallisella alueella.

Minun oli pakko palata hotellille huokaisemaan. Kävin jälleen suihkussa eikä näytä olevan huono asia, että pakkasin pari t-paitaa lisää, sillä nyt niitä on jo kolme hikisenä (kolmas tuli iltakävelyllä). Pimeän alkaessa laskeutua Bangkokin ylle kävin vielä kävelemässä Kuninkaan Palatsin luona. Ihmiset ja autot olivat vähentyneet, mutta edelleen oli mahtavan lämmintä. Kiertokävelyni ei ollut kovin pitkä, sillä tulin aikaisin huoneeseeni ja menen myös aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisin myös huomenna kulkea ja katsella.