Hanoi

Yksi etu hieman kalliimmasta hotellihuoneesta on parempi äänieristys. Nukuin oikein hyvin eikä ulkoa tai käytävältä kuullut meteliä, joka olisi pitänyt minua hereillä. Olin puoli kahdeksalta aamiaisella hotellin katolla. Sieltä olisi ollut erinomaiset näkymät yli kaupungin, mutta varsin sankka usva haittasi näkymiä. En tiedä oliko utu kosteuden vai saasteiden seurasta, mutta ainakaan hengittämiseen se ei vaikuttanut. Olin ainoa aamiaisella, joten sain tarjoilijan koko huomion. Hän toi minulle pitkän listan aamiaisvaihtoehtoja, joista valitsin poikkeuksellisesti omeletin varmistettuani, ettei se ole kovin suuri. Se oli juuri sopiva ja maistui oikein hyvältä. Kahvi oli taas turhan vahvaa, mutta passionmehu oikein raikasta.

Varmistin respassa, että he ottavat huoneestani pyykit. Nyt minulla on puhtaat paidat loppumatkalle. Laitoin sortsitkin pesuun, sillä tänään pystyy kulkemaan pitkillä housuilla reilun 20 asteen lämmössä. Pilvistä huolimatta laitoin aurinkorasvaa, sillä saattaa olla, että pilvet hälvenisivät päivän mittaan. Eivät hälvenneet.

Asun Old Quarter -alueella, missä on paljon kapeita katuja ja runsaasti tunnelmaa. Ihan mukava siellä olikin kävellä, mutta kyllä taas piti olla tarkkana liikenteen kanssa. Jalkakäytävät oli hyödynnetty aivan muulle kuin kävelylle, joten oli pakko ottaa jälleen kadunreuna käyttöön.

Kävin ensimmäisenä Hanoin Unesco-kohteessa. Se on Thang Longin keisarillinen linnake, tai se vähä mitä siitä on jäljellä. Eilisen ja huomisen Unesco-kohteisiin verrattuna tässä oli hyvin vähän katseltavaa ja vielä vähemmän ihailtavaa. Ensimmäisestä linnakkeesta ja palatsista ei ollut jäljellä kuin esille kaivetut matalat tiilikerroksesta ja niiden viereen laitetut pylväiden paikat. Myöhemmiltä ajoilta oli jäljellä perin tylsät porttirakennelmat ja Vietnamin sodan aikainen komentokeskus. No jokainen Unesco ei voi olla yhtä näyttävä.

Kävelin kiireettömästi Ho Chi Minhin mausoleumin eteen. Alueelle pääsi ainoastaan turvatarkastuksen kautta ja siellä oli niin paljon valkopukuisia vartijoita, että itse sai olla koko ajan varuillaan, ettei vahingossakaan kulkenut väärään paikkaan. Minua oli auttamassa hyvin monet kieltotaulut, jotka kertoivat vietnamiksi ja englanniksi, minne ei saanut mennä. No enkö minä siitä huolimatta lähtenyt kerran kulkemaan kiellettyyn suuntaan ja saman tien valkoasuinen sotilas tuli kertomaan, että suuntani oli väärä. Tai ei hän kertonut vaan vain näytti, ettei tähän suuntaan saa tavallinen turisti kulkea. Olin pahoillani virheestäni ja kiersin koko valtavan aukion toiseen suuntaan sotilaan ohjeiden mukaisesti.

Mausoleumi oli ottanut hyvin paljon mallia Leninin vastaavasta Punaisella Torilla. Ja mikäpä on toisesta toverista ottaa mallia, kun on hyvä malli. Mausoleumin edessä on hyvin laaja alue, missä on hyvä järjestää paraateja sen toisen torin mallin mukaisesti. Ho Chi Minhin balsamoitua ruumista pääsee katsomaan ainoastaan tiistaista torstaihin, joten tänään se ei ollut mahdollista. Lohdutukseksi näin, miten vahdinvaihto tapahtui hyvin täsmällisesti marssien.

Päivä ei ollut vielä edennyt puoleen päivään ja nähtävyydet oli oikeastaan nähty. En häkeltynyt vaan lähdin kävelemään ja kiertämään kaupunkia. Ei Hanoi kovin paljon eroa Ho Chi Minh Citystä. Täällä on jonkin verran kivemman näköisiä vanhempia rakennuksia, mutta ei kovin paljon. Muuten meno on aikalailla samanlaista. Old Quarterin kaltaista aluetta ei entisessä Saigonissa ollut, joten se antaa pisteet Hanoille. Jonkin verran isoja rakennuksia on täälläkin, mutta uusia näyttäisi tulevan hieman vähemmän kuin Ho Chi Minh Cityssä.

Minun ongelmat ovat samat kaikissa Kaakkois-Idän kaupungeissa. Ruokapaikat ovat liian hienoja tai liian huonoja. Onneksi minun nälkä on kotimaassa aivan erilainen kuin ulkomailla. Töissä pitää päästä syömään puoli yhdeltätoista tai saatan kiukustua. Muissa maissa riittää, kunhan päivän aikana saa syödäkseen. Tein aika laajan kierroksen päätyen French Quartersin alueelle, missä jatkoin etsimistä samalla kiinnostuneesti kaikkea katsellen. Ajauduin lopulta Dong Kinh Nghia Thuc -aukiolle, joka on tunnettu rankalaisvaikutteisista rakennuksista. Sieltä löysin minulle kelpaavan ravintolan, missä otin katkarapuaterian, jossa tosin oli enimmäkseen riisiä, ja Bia Ha Noin eli Hanoi-oluen. Edessäni oli suuri risteys, joka monipuolista liikennettä oli oikein kiva katsella syönnin yhteydessä. Tällä kertaa yhtä tärkeätä kuin saada syötävää, oli päästä vessaan. Täällä ravintoloiden vessat ovat järjestään olleet pieni koppero tiskin takana, missäpä muuallakaan.

Hanoin keskuksena pidetään Ho Hoan Kiem -järveä ja sen ympäristöä. Se onkin oikein mukava pieni järvi keskellä kaupungin menoa. Vesi oli sinilevän kirjailemaa, mutta ei siellä kukaan uikaan. Järven ympärillä oli puistoaluetta, missä oli paljon ihmisiä kävelemässä ja nauttimassa siitä, ettei tarvinnut koko ajan vilkuilla ympärilleen mopojen vuoksi. Minä kiersin järven ja palasin hiljalleen hotellille, joka on lähellä järven pohjoispäätä. Matkan varrella Vietnamin television mies tuli mikrofonin kanssa eteeni ja kysyi voiko haastatella minua. Kun kysyin, että mistä, niin hän vastasi, että vaikka turistin olosta Hanoissa. Minulla ei oikeasti ollut mitään sanottavaa Vietnamin televisiolle, joten kieltäydyin haastattelusta. Jos mies sitten edes oli oikeasti Vietnamin televisiosta.

Minulla on ollut aikomuksena mennä huomenna yön yli kestävälle retkelle Ha Longin lahdelle. Kotona en löytänyt sopivaa reissua, joten sen hankinta jäi tänne. Netissä varoitettiin lukuisten matkanvälittäjien huijaavan eikä hotellien palvelujakaan kehuttu. Menin kuitenkin hotellini alakerran matkanjärjestäjän pöydälle ja pyysin häneltä tarjousta kahden päivän ja yhden yön reissusta lahdelle. Hän antoi minulle kahden matkanjärjestäjän esitteet, joissa puitteet näyttivät aivan erinomaisilta. Päädyin valitsemaan La Paci Cruises ja sain risteilyn omalla hytillä alle 200 dollarin. En tiedä onko hinta hyvä vai huono, mutta sitä mennään katsomaan. Minut haetaan huomenna yhdeksältä hotellin ovelta ja tuodaan takaisin seuraavana päivänä. Hieman matka arvelluttaa, koska joudun olemaan samojen ihmisten kanssa toista vuorokautta. Luulen, että laivalla ei ole nettiyhteyttä, joten kokemuksiani tästä mahdollisesta sosiaalisesta painajaisesta tulee ilmeisesti vasta kahden päivän päästä.

Lepäiltyäni jonkin aikaa suuressa huoneessani päätin lähteä kävelemään pimentyneeseen Hanoihin. Vauhti ei ollut yhtään hiljentynyt vanhan kaupungin alueella. Jopa päin vastoin, sillä mukaan oli tullut lisää pienkeittiöyrittäjiä. Joka kadun kulmassa ja syvennyksessä oli joku myymässä jotain syötävää pienen keittimensä tai kärrynsä vierestä. Niiden lisäksi oli kaiken maailman rihkaman myyjää tarjoamassa tuotteitaan. Yleensä myyjät uskovat ensimmäisestä kieltäytämisestä, mutta vastaan on tullut muutama sitkeämpikin yrittäjä. Kuljeskelin melko päämäärättömästi katsellen ja ihmetellen. Turisteja oli aika paljon, mutta kyllä paikalliset täyttivät kaupungin kadut. Kävin nauttimassa yhden Ha Noi -oluen pikkuisessa baarissa. Kiersin vielä järven ympäri. Kaupungin valot heijastuivat oikein kivasti järven pinnasta. Järven päällä lensi paljon lepakoita, jotka kaarsivat tosi läheltä rannalla kulkijaa.