Bangkok

Ayothaya Riverside -hotellin aamiainen ei toisellakaan kerralla tarjonnut runsasta lähtöä aamuun, mutta niillä mennään, mitä saadaan. Himmailin vielä jonkin aikaa hotellilla, mutta vaille yhdeksän hoidin maksuvelvoitteet ja kävelin asemalle. Lippujonossa oli vain yksi ihminen minua, joten odottaminen muodostunut pitkäksi. Olin arvellut lähteväni 9:40 junalla, mutta toinen juna lähtikin jo 9:01, joten ostin lipun siihen. Matkaa Bangkokiin oli puolitoista tuntia, mutta lippu tähän paikallisjunaan, tai mikä sitten olikin, maksoi 15 bahtia eli noin 40 senttiä. Ja minä pidin yhdeksän euron bussikyytiä huokeana.

Junassa ei ollut määrättyjä paikkoja, mutta tilaa oli runsaasti. Joku paikallinen yritti jututtaa minua, mutta huono englanti ja kova meteli eivät johtaneet pitkään keskusteluun. Loppumatkan sainkin seurata maisemia ilman häiriöitä. Maaseudulla juna kulki hyvinkin livakasti enkä meinannut millään ehtiä katsella yllättävän suurta määrää erilaisia lintuja. Tultuamme lähemmäksi Bangkokia vauhti hidastui selvästi, mikä selittää sen, että junalla 70 kilometrin matka voi kestää puolitoista tuntia. Kyllä taas radan varressa näki elämää hyvin köyhissä oloissa.

Juna saapui Hua Lamphongin asemalle puoli yhdeltätoista. Kävelin aseman poikki ja löysin matkatavaransäilytyspaikan. Jätin raskaan reppuni säilytykseen, joten kävely Bangkokissa oli selvästi helpompaa. Säilytyshuoneen pöydällä oli ilmoitus, missä kiellettiin jättämättä ruokaa matkatavaroihin, etteivät rotat syö niitä. Toivottavasti rotat eivät pidä perunalastuista.

Sää Bangkokissa oli hyvin kuuma ja lisäksi aikaisempaa kosteampi. Iltapäivällä satoikin jonkin verran, mutta se oikeastaan vain piristi tunnelmaa. Ajoin metrolla kolme pysäkin väliä, jolloin pääsin lähelle Grand Palacea, jonne en muutama viikko sitten päässyt sisään. Nyt pääsin, mutta pakottivat minun ostamaan pitkät housut 200 bahtilla ennen kuin läpäisin pukukoodin. Kaikkialle muihin pyhiin paikkoihin olin päässyt siisteissä sortseissani, mutta tänne en.

Kuninkaan linnan vieressä oli laaja tila, missä oli monia erittäin hienoja ja värikkäitä rakennuksia. Suurin ja komeinkin oli Smaragdibuddhalle rakennettu rakennus. Itse patsas oli melko pieni, mutta kaikki sen ympärillä suurta ja loistokasta. Hyvin tiiviisti rakennetulla alueella oli hyvin suuri kullalla päällystetty stupa. Pyhiä rakennuksia vartioivat suuret värikkäät soturit. Kimallusta ja hohdokkuutta ei täällä todellakaan oltu säästelty. Koko aluetta kiersi muuri, johon oli maalattu erittäin hieno ja mielenkiintoinen muraali ilmeisesti paikallisista legendoista. Muurin toisella puolella oli varsinainen palatsi, joka ei ollut aivan yhtä värikäs kuin pyhät rakennukset, mutta erittäin hieno kuitenkin. Sisälle ei tietenkään ketään päästetty, koska käsittääkseni kuningas asuu siellä.

Hienon vierailun jälkeen kiertelin kaupungissa. Minulla ei ollut kiire ja käytin aikaani katseluun ja kulkemiseen. Kävin syömässä ja nauttimassa oluen. Hiljalleen lähdin suunnistamaan kohti asemaa. En kulkenut metrolla vaan mieluummin kävelin. Mielenkiintoisinta oli Chinatownissa, vaikkei sielläkään kovin kiinalaista menoa ollut. Sain reppuni koskemattomana säilytyksestä ja siirryin metroon. Ajoin Phetchaburin asemalle, missä vaihdoin lentokenttäjunaan. Nousin pois yhtä asemaa ennen lentokenttää, tarkoituksella. Kävelin vajaan kahden kilometrin matkan Lilac Relax -hotellille.

Ilta meni rauhallisen mukavasti kirjoitellen ja pakaten. Matka siis lähestyy loppuaan ja huomenna lennän takaisin Suomeen. Tuliaisiksi hankin vaimolle oikein tyylikkäät kesähousut ja itselleni kolmen valtion jääkaappimagneettiliput. Matka oli oikein hieno ja onnistunut. Reissaaminen sujuu aivan hyvin yksinäänkin, vaikka olisi mukana voinut ihan hyvin olla joku toinenkin.