Kohti Da Nang

Nukuin oikein hyvin enkä pitänyt mitään kiirettä aamulla. Pyoli yhdeltätoista otin reppuni mukaan ja laskeuduin alakertaan. Maksoin pyykkikulut, jotka olivat 210 000 dongia. Pyysin luvan jättää toisen reppuni hotellille ja mielellään he sen ottivat haltuunsa. Näin minun oli huomattavasti helpompi käveleskellä kaupungilla.

Aikaa minulla oli, sillä juna lähtisi vasta puoli kahdeksalta illalla. Hirmuisen paljon tässä kaupungissa ei ole nähtävyyksiä ja näkemättä niitä oli vielä vähemmän. Kävin katsomassa Jade Emperor Pagodan, joka oli oikeastaan tavallista erikoisempi buddhalainen temppeli. Sisällä oli useita alttareita tai jotain, joiden edessä oli kummallisia patsaita palvottavana. Jännintä olivat pienessä altaassa uineet valtavat kissakalat. Sisäänkäynnin edessä oli ilmoituksia myös englanniksi, että sisällä toivottiin käytettävän hengityssuojia koronaviruksen takia. Bangkokissa naamion käyttäjiä oli hyvin paljon, mutta hiljalleen pitäjät ovat vähentynteet. Suojia pitää oikeastaan yhtälailla paikalliset kuin turistit tai ovat käyttämättä. Minä en edelleenkään ole nähnyt tarvetta suojaan, mutta muuten olen hyvin huolellinen hygieniasta.

Kävin myös Ho Chi Minh Cityn museossa. Se sijaitsi komeassa varmaan ranskalaisten rakennuttamassa rakennuksessa, mutta se olikin museossa hienoilta. Kaupungin historiaa esittelevät esineet ja taulut olivat melko heppoisia eivätkä pihalla olleet sodan aikaiset sotakoneet jaksaneet kauan kiinnostaa.

Muuten minä kiertelin kaupungissa pyrkien kulkemaan reittejä, joita en ollut vielä kulkenut. Se oli aika helppoa, joskin välillä tulin tuttuunkin kohtaan. Kävely oli kivaa ja onnistui helposti. Jalkakäytävät olivat pääsääntöisesti vapaita, mutta välillä piti koukata kadun puolella hakemaan vapaata reittiä. Ollessani syömässä näin miten poliisit sakottivat väärin pysäköityjä mopoja. Se onkin ainoa keino pitää käytävät vapaana. Täällä on suuria mopoparkkeja, joihin mopot pysäköidään hyvin tiiviisti.

Söin ihan mukavassa ravintolassa, joskin pienet kärpäset hieman häiritsivät. Tilasin jotain kääryleen tapaisia, jotka olivat mukavan mausteisia. Nyt varoin ottamasta liian suuria palasia chiliä. Lautasella oli myös lähes kylmiä valkoisia nuudeleita, jotka jätin suosiolla syömättä. Pysähdyin muutaman kerran oluelle. Tässä kaupungissa oli jonkin verran ihan vain juotavaa tarjoavia baareja, mitä ei Siem Reapia lukuun ottamatta ole vielä ollutkaan. Osa paikoista oli oikein mukavia, mutta tylsän näköisiäkin oli. Pistäydyin kaksi kertaa ostoskeskuksessa vilvoittelemassa enkä edes aikonut ostaa mitään. Ulkona oli noin 32 astetta, joten viilentyminen oli välillä toivottavaa.

Viiden jälkeen hain repun hotellista. Otin taksin lennosta ja pyysin ajamaan Saigonin rautatieasemalle. Mies ei ymmärtänyt englantia, joten varmistin päämäärän ääntelemällä kuin juna. Mies vastasi junan äänin, mutta minusta hänen junansa ei kuulostanut lainkaan junalta. Lopetin kuitenkin matkimiset ja luotin oman junani selkeyteen. Noin vartin päästä olimme asemalla matkan maksaessa 70 000. Matka Da Nangiin kestää pitkään, joten uskaltauduin syömään Lotteria-ruokalaan, joka on Kentucky Fried Chickenin täkäläinen versio. Kovin hyvää ruoka ei ollut, mutta nyt rasvaa riittää keskiseen Vietnamiin saakka.

Seitsemän jälkeen portti laiturille avattiin. Netistä ostamani lippu hyväksyttiin ja löysin helposti vaunun kahdeksan ja siellä paikan numero kymmenen. Täällä makuuvaunuihin myydään liput kyselemättä matkustajan sukupuolta. Niinpä minun yläpuolella nukkui reilu kolmekymppinen nainen, viereisessä pedissä nukkui noin 15-vuotias poika ja hänen viisivuotias siskonsa sekä ylhäällä viistosti reilu viisikymppinen mies. Yläpetien ihmiset olivat makuuasennossa jo ennen lähtöä, mutta minä otin tietokoneen ja aloin kirjoittaa. Vieressä oleva pikku tyttö sai pari raivaria yrittäen kurmuuttaa veljeään, mutta jäi vähän alakynteen. Poika kuitenkin keksi tytölle tekemistä, mutta hetken rauhallisemman hetken jälkeen tyttö taas sai jonkin kiukkupuuskan, joka kuului koko vaunuun. Hän ei tosin ollut ainoa kiukutteleva lapsi, sillä seinän takaa vastasi toinen samanlainen. Yläpedin ukko sammutti hytin valot, mutta uhmasin häntä sytyttämällä lukuvalon ja luin kirjaa puoli tuntia. Kello oli vasta noin kymmenen sammuttaessani valon. Onneksi oli taas ollut kuuma päivä ja olin kävellyt pitkään, joten väsytti mukavasti. Rauha oli laskeutunut viereisellekin pedille, sillä poika luki siskolleen iltasatua ja tämä vaikutti nukahtavan nopeasti.