Hanoi

Heräsin kuuden aikoihin vähän ennen herätystä. Aurinko oli jo noussut, joten sain katsella matkan parasta näkymää heti sängystä käsin. Kovin kauan en siihen voinut käyttää aikaa, sillä aamiainen oli jo 6:40.

Ravintolan tiloissa tarjotun aamiaisen jälkeen lähdettiin tämän päivän aktiviteettiin. Melkein kaikki mukana olleet kerääntyivät yhdysalukseen vartin yli seitsemän. Kevyt usva oli kadonnut ja tilalle oli tullut oikein kaunis ja aurinkoinen aamu. Tämä päivä oli eilistäkin kauniimpi, joten oikein mukava oli Matin lahdella oleilla. Ajoimme muutaman kilometrin päähän, missä alus kiinnittyi laajalle ponttoonialueelle. Siellä odottelimme vähän aikaa, jolloin katselin ponttoonin keskellä olevassa altaassa uivaa ainakin metrin mittaista kalaa. Se kun olisi eilen jurskauttanut kalmaripilkkiin, niin olisi ollut kotona kerrottavaa.

Meidät vietiin pienillä paikallisten soutamilla veneillä katsomaan luolaa, joka oli muodostunut vuoren alle kahden merenlahden väliin. Se oli toistakymmentä metriä leveä, korkeimmillaan kaksi metriä korkea ja noin 50 metrin pituinen muodostelma. Ihan hieno paikka, mutta Tam Cocissa olin jokiajelulla nähnyt kaksi paljon komeampaa luolaa. No mukava oli veneen kyydissä istuskella ja ihmetellä tätäkin paikkaa.

Aluksella oli seuraava tunti omaa aikaa, jonka vietin kokonaan huoneeni parvekkeella ja katselin laivan edetessä mukavasti vaihtuvia kauniita ja kummallisia vuoria. Minulla piti kiirettä, sillä samalla minun piti tarkkailla myös merta, ja mitä siellä liikkui. Vesi on täällä mukavan vihertävää, mutta näkyvyys ei ollut kovinkaan hyvä, korkeintaan toista metriä. Ehkä se oli syynä, että näin ainoastaan yhden kuntopallon kokoisen meduusan sekä toisen paljon pienemmän, mutta jolla oli pitkä värikäs pyrstö. Nautin kuitenkin koko ajan. Minun olisi pitänyt ruveta meribiologiksi. Vieläköhän ehtisi vaihtaa alaa?

Puoli kymmenen piti luovuttaa huone, koska seuraavat matkustajat tulivat jo keskipäivän jälkeen, ja sitä ennen kaikki oli laitettava kuntoon. Minä nousin toiseen kerrokseen ja jatkoin aiemmassa touhussa, mutta enempää meriolioita en nähnyt, mutta uravaihdos kiinnostaa edelleen. Kukkulat kuitenkin jatkuivat, joten mukava oli auringonpaisteessa istuskella nojatuolissa. Oppaamme esitteli kannella, miten vietnamilaisia kevätkääryleitä valmistetaan. Nyt tiedän teorian, mutta käytäntöön saakka en sitä soveltanut. Matkaa oli jäljellä vielä toista tuntia ja suurin osa siitä meni brunssilla. Se oli jälleen viisiportainen, mutta ei sisältänyt kuin yhden merenantimien ruokalajin. Ehkä se oli syy, että tämä ruokailu ei kohonnut eilisten tasolle. Eivät nämä ruoat kuitenkaan huonoja olleet.

Kahden päivän ja yhden yön risteily tuli päätökseen. Lyhyemmin sen voisi kertoa olevan vuorokauden risteily, mutta se ei kuulostaisi ollenkaan niin runsaalta. Etukäteen koetin kovasti ottaa selville millaisen risteily kannattaisi täällä tehdä, mutta netistä ei kovin hyviä neuvoja tullut; varoituksia vain. Minusta tämä oli ihan hyvä risteily. Laiva oli hyväkuntoinen ja hytti erittäin hyvä, kruununa koko seinän kokoinen ikkuna. Ruokailut minun puolestani olisivat voineet olla niukemmatkin, mutta hyvä näin päin. Aktiviteetit eivät hirveästi minua innostaneet, mutta tällä säällä nekin toimivat ihan mukavasti. Mieluiten olisin kuitenkin liikkunut koko ajan saaria kierrellen ja katsellut kukkuloita sekä tarkkaillut meren ekosysteemiä.

Puolen päivän jälkeen olimme jälleen satamassa ja nousimme saman tien linja-autoon. Paluumatka oli eilisen toisinto vain keulan kohdistuessa toiseen suuntaan. Muut matkustajat palautettiin hotelliensa eteen, mutta minä pyysin jäädä keskustaan ja tahtoani noudatettiin. Kello oli kolme ja minulla oli kaksi reppua kannettavanani. Olin kierrellyt Hanoissa jo niin paljon, että olin mielestäni nähnyt sitä jo tarpeeksi. Niinpä päätin lampsia hiljalleen rautatieasemalle ja ajaa sieltä bussilla numero 86 lentokentälle. Sunnuntain ansiosta liikenne taisi olla hieman aiempaa rauhallisempaa, mutta kyllä edelleen kadunkulmauksissa piti katsoa molempiin suuntiin. Vielä asemalla pohdin, jättäisinkö toisen repun säilöön ja menisin vielä katselemaan kaupunkin. Menin asemalle sisään, mutta en ehtinyt edes etsiä lokerikkoja, kun englantia puhumaton virkailija havaitsi minut. Minä osoitin reppuani, mutta nainen lähti päättäväisin askelein ohjaamaan minua toiseen halliin. Hän vei minut lipunmyynnin eteen ja piti vielä hetken vahtia, etten karkaisi minnekään. Minä en tarvinnut junalippua, mutta miten sen enää tässä vaiheessa kertoisin ja millä kielellä. Avasin reppuni ja aloin selaamaan papereitani. Kun naisen huomio hetkeksi herpaantui, pakkasin paperit ja luikahdin ulos.

Unohdin siis repun säilytykseen jättämisen ja kävelin bussin 86 pysäkille. Bussi kulki lentokentälle puolen tunnin välein eikä olisi haitannut, vaikka olisin joutunut sitä vähän odottamaan. Nyt ei ollut onnea vaan bussi tuli saman tien. Matka maksoi 35 000 dongia eli noin 1,40 euroa. Reitti kulki vanhan kaupungin vierestä, joten olisin voinut nousta sieltäkin kyytiin, joskaan en tiennyt missä pysäkki olisi ollut. Kyydissä oli vain kolme matkustajaa kuskin ja rahastajan lisäksi, joten tämä matka ei tainnut tuottaa voittoa yhtiölle. Nousin pois terminaali kahdella ja menin sinne sisään poistuakseni alakerrasta takaisin kadulle. Kävelin reilun kilometrin ison tien vierellä kulkevaa jalkakäytävää ja tulin kovin kehnon näköiselle asuinalueelle. Täällä oli vain huonohkoja asuntoja sekä halvahkoja lentokenttähotelleja. Minun pitää huomenna olla aikaisin lentokentällä, joten päätin tulla tänne yöksi, niin on aamulla yksi murhe vähemmän.

Airport Hotel Hanoi – Convenient & Friendly ei ollut kovin helppoa löytää. Etsin sitä aikani, kunnes löysin sen. Tämä kuitenkin oli Royal Airport Hotel (nimi ei oikein kuvannut hotellia), jonka takaovesta minut ohjattiin oikeaan lentokenttähotelliin. Tämäkään ei olisi kuninkaallisia vieraakseen saanut, mutta huone oli siisti ja kaikki oleellinen oli tarjolla. Hinta oli parinkymmenen euron tienoilla, mutta kaikki alueen hotellit olivat samanhintaisia, joten varmaan olivat samanlaisia. Ikävintä asiassa oli, että kello oli vasta vaille viisi. Lähistön ravintoloihin en aikonut mennä, mutta harkitsin palaamista lentokentälle syömään. Minulla oli kuitenkin yksi nuudelipurkki repussa, joten päätin tyytyä siihen. Olinhan syönyt äskettäin kolme isoa steriaa, joten tämä ilta vähän vähemmällä. Kävin kuitenkin ostamassa olutta, mutta sitäkään ei ollut helppoa löytää tässä vähemmän miellyttävässä paikassa.

Minulla oli illalla ohjelmaa kirjoittamisen lisäksi. Ostin matkalla asemalle eräästä kadunvarsikaupasta leveän teippirullan. Bangkokin lennolla remmistä ei ollut kuin haittaa, joten nyt minun pitää teipata reppuni remmit kiinni, jotta se otetaan mukaan ruumaan. Lopullinen teippaaminen jää aamuksi, koska osa tavaroista voi pakata vasta aamulla. Jännitystä jää siis huomiseksikin.