Vientiane

Heräsin varttia vaille kuusi, mutta se sujui helposti, koska olin mennyt aikaisin nukkumaan. Reippaiden aamutoimien jälkeen laskeuduin erinomaisesti teipatun reppuni kanssa alakertaan maksamaan huoneeni. Olin varautunut kävelemään reilun kilometrin matkan kentälle, mutta samaan aikaan kolme japanilaista lähti kentälle hotellin kuskin ajamana. Kuski komensi minut mukaan, laittoi japanilaiset takapenkille ja minut viereensä. Niin minulta jäi aamukävely tekemättä, mutta päämäärän saavutin.

Hanoin lentokenttä oli varsin suuri ja samalla hyvin toimiva. Lähtöselvitys sujui oikein helposti ja saatoin havaita virkailijan ilmeestä pientä ihailua reppuni oivallisesta teippaamisesta. Hyvin hän kuitenkin peitti sen. Nousin terminaalin toiseen kerrokseen, missä oli runsaasti ravintoloita. Yritin löytää sellaisen, joka tarjoaisi kahvin ja croissantin, mutta en löytänyt. Niin menin sellaiseen, joka tarjosi munakkaan, paahtoleipää ja kahvin. Rauhallisen ruokailun jälkeen siirryin turvatarkastuksen läpi odottamaan lennon lähtöä.

Vietnam Airlinesin lento Vientianeen oli vain puoliksi täysi. Tarjoilu oli niukempaa kuin Finnairin lennoilla, sillä meille annettiin nousun jälkeen vesipullo ja siinä se. En tiedä mitä neljä stuertia teki kolmen minuutin vesipullojen jaon jälkeen. Lento kesti vain tunnin. Ensimmäinen vaihtoehtoni olisi tehdä tämä matka bussilla, mutta se olisi kestänyt 22 tuntia ja lukemani mukaan bussit eivät ole tällä välillä kovinkaan hyviä. Lopullisen ratkaisun teki se, että minulla ei ollut aikaa käyttää vuorokautta tähän matkaan.

Laosin tullimuodollisuudet olivat melko suorasukaiset. Ensin piti täyttää maahantulolomake ja sitten vielä viisumilomake; molempiin samat tiedot, mutta enpä nyt kerro miten tätäkin prosessia voitaisiin jouhevoittaa. Sitten mentiin hakemaan viisumia. Ojensin tiskin takana olevalle virkailijalle passin, lomakkeet sekä valokuvan itsestäni. Sanoin tietenkin ole hyvä, mutta mitään ei tullut vastineeksi. Käden heilautus merkitsi, että siirry seuraavalle luukulle. Nyt piti maksaa viisumista. Olin etukäteen lukenut, että se maksaa 42 dollaria. Tiskin edessä oli lista, missä luki kaikki maailman maat ja kunkin maan perässä oli viisumin hinta. Finland $30. Hienoa, minulla oli tasaraha, jotka ojensin hymyttömällä hepulle. Vastaus kuului ”35 dollars”. Minua rohkeampi olisi ottanut listan ja näyttänyt ”30 dollars”. Minä otin lompakosta viisi dollaria lisää ja pääsin maahan ilman intiimejä tähystyksiä.

Vihreä reppuni kiersi liukuhihnalla teipit kauniisti koskemattomana, kun saavuin hakemaan sen. Siirryin tullin läpi ja kävin vaihtamassa dollareita kipeiksi. Sain taas muutama satatuhatta rahaa. En ole enää pitkään aikaan pysynyt selvillä mikä summa on paljon ja mikä vähän. Luvut ovat koko ajan suuria ja minä olen maksanut sen, mitä ovat pyytäneet. Nyt valuuttana on kip ja niillä maksetaan. 15 000 kipiä maksoi bussimatka kentältä keskustaan. Olin etukäteen katsonut miten reitti keskustaan menee ja missä jään pois. Lippu tiukasti kädessä menin odottamaan bussin tulemista. Taaskaan minulla ei olisi ollut kiire, mutta melkein istuttuani penkille, saapui bussi pysäkille. Kuluneen linja-auton kylkeen oli merkitty reitin alku ja loppu, mutta kumpikaan nimistä ei sanonut minulle mitään. Kuski vinkkasi minua mukaan kyytiin. Minä epäröin ja osoitin kylttiä, missä mainittiin Airport Shuttle. Kuljettaja nyökytti luottavaisesti, joten pakkohan minun oli kyytiin mennä. Ovella lipunmyyjä käänteli moneen kertaan aulasta ostamaani lippua ja lopulta tyrkkäsi sen minulle tuhahtaen ja antoi ymmärtää, että tule nyt sitten mukaan. En ollut lainkaan varma, että olin menossa sinne, minne halusin. Ennalta katsomani reitti oli hyvin suoraviivainen kohti keskustaa. Nyt kuski kurvaili hyvin pienillä kujilla ja jopa hylätyllä tehtaalla, mutta minä en luovuttanut uskoani virkapukuiseen kuljettajaan. Niin vain aloimme hiljalleen lähestyä hieman uskottavampia maisemia ja päsimme keskustaan. Kuljettaja pysäytti bussin keskustassa olevan suihkulähteen luona, jolloin rahastaja osoitti, että tämä oli minun pysäkki. ”No no, I wanna go to AV Hotel”, kuului suustani, mikä yllätti eniten minut. Kuski sulki oven ja ajoi kaksi kulmausta pitempään ja jätti sitten minut oikealle pysäkille.

Kello ei ollut vielä kahtatoista, mutta siitä huolimatta sain huoneeni. Se oli hieman kolho, mutta tilava ja siisti. Vaihdoin sortsit jalkaani, sillä olin tullut taas +30 asteen alueelle. Vientianessa on noin 600 000 asukasta, mutta vaikuttaa sitäkin pienemmältä. Muistissa ovat matkan varrella olleet miljoonakaupungit, joten vertailu niihin ei ole reilua. Laosin pääkaupunki oli hyvinkin rauhallinen ja samanlaista oli liikennekin. Mopoja oli kovin vähän eikä autojakaan valtavasti. Tosin aivan liian iso osa autoista oli typeriä katumaastureita. Ne tukkivat monet jalkakäytävät aiheuttaen minussa lisää ärsytystä niitä kohtaan.

Kaupunki ei ole pilattu nähtävyyksillä. Kävin ihan hienolla Patuxain riemukaarella, joka oli ulkoapäin komea, mutta sisältä kaupustelijoiden pilaama. Kaari oli liian matala, jotta näkymät ylhäältä olisivat olleet komeat. Kävin myös Sissaketin ja Hophakaewin temppeleissä. Ne olivat ihan hienoja, mutta kalpenivat matkan aiemmin näkemien rinnalla. Ajattelin mennä Mekong-joen rannalle nauttimaan kivalla terassilla Beerlao-oluen. Toive ei toteutunut. Kivetyltä rannalta joki kulki noin 300 metrin päässä eikä siellä ollut baarejakaan. Kiertelin ja kaartelin pienessä keskustassa, mutta baareja ei vaan löytynyt. Lopulta laskin tavoitteeni kovin alas ja pääsin juomaan oluen oikein tylsässä paikassa. Sieltä kiertelin hiljalleen hotellille suihkuun ja lepäämään.

Pimeän tultua lähdin vielä hieman kiertämään keskustassa. Ilta oli mahtavan lämmin. En vaellellut kovin kauaksi enkä löytänyt mitään houkuttelevaa päivällispaikkaa. Menin suihkulähteen alueelle, joka on kaupunkin viihde-elämän keskus. Tänään se oli, ainakin vielä alkuillasta, aivan kuollut paikka. Niin hiljalleen lähestyin samaa ravintolaa kuin missä olin syönyt oikein hyvän ruoan iltapäivällä. Menin sinne, mutta nyt valitsin alkumatkan suosikin; paistetun riisin. Sekin oli hyvä, mutta hävisi selvästi edelliselle. Ilta ei ollut vielä kovin pitkällä, mutta päätin tänään jättää yökerhon väliin ja mennä aikaisin hotellille.

Huomenna on jälleen jännittävä yöjuna etelään. Toivottavasti hyttiseurasta on mielenkiintoista kerrottavaa. Mutta vasta päivää myöhemmin.