Ha Long Bay

Bussini Ha Longin lahdelle lähti vasta vartin yli yhdeksän, joten minulla oli oikein leppoisasti aikaa valmistautua päivään. Otin aamiaisella jälleen omeletin. Nyt osasin toimia oikein kahvin kanssa, sillä en mennyt itse hakemaan kuppia alahyllyltä ja kaatanut juomaa omin voimin. Sen sijaan istuin rauhassa paikallani ja annoin viehättävän Jasminen tarjota sen minulle, kuten etiketti määräsi. Minä olen näissä vähänkään hienommissa paikoissa kovin ymmälläni.

Yhdeksän jälkeen laskeuduin erinomaisen puhtaassa paidassa alas hoitamaan avaimen palautuksen ja sitten istuin odottamaan. Oikeaan aikaan nuori mies tuli hakemaan minut hotellilta ja vei minut odottavaan bussiin. Poistuminen kaupungista sujui tutun tahmeasti, mutta sitten päästiin moottoritielle, joka oli hyvin tylsä, joskin tietenkin kovin joutuisa. Pysähdyimme moottoritien suuressa ravintolakompleksissa puolessa välissä matkaa.

Vähän ennen puoltapäivää saavuimme Cat Ba -saaren lautta-asemalle. Seurasi jonkin verran hässäkkämäinen siirtymä yhdysveneelle, mutta onneksi ei itse tarvinnut muuta kuin seurata oppaan ohjeita. Nuori vietnamilainen Huan osasi hyvin englantia ja kertoi oikein hyvin mitä tapahtuu ja mitä pitää milloinkin tehdä. Yhdysvene toi meidät muutaman kilometrin päähän varsinaiselle La Pandora Cruisen -alukselle (nimi meni eilen väärin). Se oli ihan mukavan kokoinen alus, jossa on kolmisenkymmentä hyttiä. Nyt ei ole paras sesonki eikä meitä ollut kuin alle 20 ihmistä 60 mahdollisesta. Se tietenkin sopi meille tai ainakin minulle. Kaikki muut matkustajat olivat pariskuntia ja minä yksinäinen sinkku.

Hyttini oli alakerrassa ja oli erinomaisen komea, ainakin minusta. Se oli noin viisi metriä kanttiinsa ja meren puoleinen seinusta oli pelkkää ikkunaa. Ikkunat jatkuivat myös vessan puolelle, joten näkymiä ei tarvitse jättää väliin edes istahtamisen aikana. Ja näkymät olivatkin sitten aivan huikeita. Lähdön jälkeen laivan molemmilla puolilla oli lukemattomia korkeita, jyrkkärinteisiä ja puiden verhoamia vuoria, jotka nousevat usein pystysuoraan merestä. Samanlaisia karstivuoria näin Ninh Binhin lähellä Tam Cocissa. Täällä niitä oli vielä huomattavasti enemmän ja niiden kohoaminen suoraan merestä sai ne näyttämään entistäkin jännittävämmiltä. Taas on väärä ihminen yrittämässä kuvailla niitä, mutta toivottavasti valokuvista saa jonkinlaisen käsityksen maisemista.

Pian lähdön jälkeen meille tarjottiin oikein maukas lounas. Istuimme kaikki omissa kahden hengen pöydissä, joten olin oikein tyytyväinen pöytäseuraani. Meille tarjoiltiin peräti viiden lajin ateria ja kaikki olivat merestä hankittuja antimia, paitsi tietenkin vihannekset.. Ensin tuli hyvä katkarapukeitto, jota seurasi valkoiseen taikinarullaan käärittyä ruokaa, josta en tiennyt mitä se oli, mutta pistelin kaikki menemään. Sitten eteeni tuotiin pienessä kulhossa kolme ison katkaravun pyrstöä ja yksi pää, jota en syönyt. Pyrstöt olivat jossain maistuvassa liemessä ja maistuivat sopivan vahvoilta. Neljäntenä Jessica kiidätti pöytääni kalanpalan, jonka vieressä oli tahmeata riisiä. Kala oli kelvollista, mutta osan riisistä jätin lautaselle. Jälkiruoaksi oli pieni makea sekä hedelmiä. En ole oikein tottunut syömään matkapäivässä tällaista määrää ja illalla odotti vielä päivällinen.

Ruokailun jälkeen nousin yläkannelle katselemaan molemmin puolin vaihtuvia eriskummallisia vuoria. Aamulla Hanoissa oli ollut hyvin utuista ja harmaata. Ha Longiin päästyämme taivaalta oli kadonnut suurin osa kosteudesta ja saimme nauttia oikein hyvästä noin 25 asteen lämpöisestä päivästä. Oppaan mukaan tänään oli viikon paras sää, mistä olin hyvin tyytyväinen. Kolmen maissa olimme tulleet Cat Ba -saaren melkein toiselle puolella ja kapteeni käski ankkuroida aluksen.

Pian sen jälkeen halukkaat vietiin hieman sivummalle yhdysaluksella, joka seurasi mukana ison laivan perään kiinnitettynä. Siellä saivat kaikki halukkaat kajakin alleen ja pääsivät melomaan lähistöllä olevien saarten siimekseen. Kajakit olivat kahden istuttavia, joten hyvä oli pariskuntien meloskella. Samanlainen annettiin minulle, mutta kokka oli hieman koholla, ja mikä pahinta, minulta puuttui ripeä kärkimeloja. Urheasti kiertelin lähisaarien reunamilla ja nautiskelin maisemista. Koetin samalla tähystää elukoita. Yhden meidän särjennäköisen kalan näin, mutta siinä kaikki merenelävät. Yläpuolella liiteli monia suuria haukkoja, mutta en tunnistanut niitä. Pidän enemmän jokimelonnasta kuin merimelonnasta. Nyt tietenkin oli erinomaiset maisemat ympärillä, mutta muuten merimelonta on tylsää. Melonnan jälkeen tarjottiin mahdollisuus uintiin. Olin melonnan yhteydessä pitänyt kättäni kylmässä vedessä ja tiesin, etten nauttisi uimisesta enkä uinut. Jos en olisi ikinä ennen uinut Tyynessämeressä, niin olisin uhrautunut, mutta nyt ei tarvinnut.

Retken jälkeen meillä oli niin sanotusti omaa aikaa pari tuntia. Kävin yläkannella oluella ja katselemassa oikein komeaa auringonlaskua. Sen jälkeen alkoi selvästi ilma viiletä ja mereltä käynyt tuuli sai lyhythihaisessa paidassa olevan palelemaan. Niin laskeuduin hyttiini ja kirjoittelin päivästä samalla katsellen valtavasta ikkunasta merta ja kumpareita. Emme ole täällä todellakaan ainoa risteilijä. Laivoja on hyvin paljon eikä ollut helppoa ottaa valokuvia niin, ettei joku purkki olisi kuvaan ilmaantunut. Samaan isoon poukamaan on ankkuroitunut yli kaksikymmentä laivaa, joten tuntuu kuin olisi jossain suuressa satamassa eikä lahden keskellä. Tämä on niin hieno paikka, että hyvin monet haluavat tämän nähdä, mikä tuo tullessaan huonojakin asioita. Kyllä täälläkin muoviroskia näkyi rannoilla harmittavan paljon, mutta onneksi ei kuitenkaan ylettömästi.

Seitsemältä oli päivällinen. Se oli myös viiden ruokalajin kokoelma. Aloitettiin kanakeitolla ja jatkettiin lausasella, jossa oli vähän jotain vaaleata lihaa, joka kuitenkin maistui hyvältä. Seuraavana oli meriruokalautanen, jossa oli suuri katkarapu, kalmari ja kaksi osteria. Ne kaikki olivat parempia kuin äkkinäinen luulisi. Kalmari oli valmistettuna ihan syötävää, osterit oli maustettu oikein hyvin ja katkarapu on aina hyvää. Pääliharuoka oli ainoa pettymys, sillä se oli kovin sitkeätä. Hedelmät ja pieni makea lopettivat ruokailun.

Illan ohjelma oli enimmäkseen vapaata toimintaa. Meitä oli niin vähän, että meno oli kovin hiljaista kaikkialla. Meille tarjottiin mahdollisuutta kokeilla kalmarin ongintaa ja minäkin menin sitä kokeilemaan. Homma kuulostaa jännittävämmältä kuin se sitten olikaan. Minulle annettiin vapa, jossa oli siiman päässä vihreä pystyuistin. Sitä uitettiin meressä välillä nykien ja vapaa heiluttaen. Minä melkein puoli tuntia heiluttelin vapaa, mutta en nähnyt vilaustakaan kalmarista. Joku pieni kala uiskenteli valon alla, mutta ei ollut kiinnostunut uistimestani. Taisi olla turistin höynäyttämistä koko homma. Käväisin vielä yläkannella juomassa Hanoi-oluen, mutta sitten lähdin hiljalleen huoneeseeni ja aloin nukkua varsin aikaisin. Verhot jätin auki ja katselin ennen nukahtamista Ha Long -lahden laivojen valoja.