Bangkok

Heräsin ennen yhtä kulkukoirien kovaääniseen kamppailuun. Kesti hetken aikaa saada uudestaan unta, mutta sitten nukuinkin seitsemään saakka hyvin rauhallisesti. Olin päässyt Thaimaan aikavyöhykkeelle. Puoli kahdeksalta olin alakerrassa aamiaisella, joka oli ihan maittava. Pakkasin reppuun kaupunkitavarat ja lähdin kiertämään kaupunkia.

Kiersin vielä hiljaisessa kaupungissa ensin pohjoiseen. Siellä päin ei ollut juuri nähtävyyksiä, mutta muuten oli kiva kävellä ja katsella Bangkokia. Kävellessä on pakko seurata suurempia väyliä, koska pienempi katu saattaa yhtäkkiä loppua umpikujaan, vaikka kartta ehkä sanoisikin jotain muuta. Niinpä kävelymatkaa tuli enemmän kuin suunnitelmassa olikaan. Taivas oli juuri sopivasti pilvessä, jolloin ei aurinko päässyt porottamaan liiaksi, mutta ihan tarpeeksi lämmintä oli pilvienkin alla.

Olisin mielelläni kävellyt Chao Phraya -joen rantaa, mutta siellä ei mennyt minkäänlaista tietä tai polkua. Sen varmistamiseen meni yksi ylimääräinen kilometri, mutta kuka niitä laskee. Löysin ison kadun, jota seuraten pääsin nähtävyyksien luokse. Kävin Kansallisteatterin vieressä olevassa kahviossa nauttimassa kahvin. Baareja ei Bangkokissa ole juuri lainkaan tai ainakaan minä en ole liikkunut sellaisella seudulla.

Saavuin Grand Palacen tuo ja ihmettelin muiden turistien kanssa ilmoitusta, jossa kerrottiin, että uskonnollisen juhlan vuoksi palatsi oli tänään suljettu. Ettei ehdi tulla liian monta ’olisit käynyt eilen’ ajatusta, niin kerron, että rakennus oli kiinni eilenkin. Enpä jäänyt tätä suremaan vaan jatkoin eteenpäin katsomaan olisivatko kaikki paikat tänään kiinni. Olin tyytyväinen, kun palatsin eteläpuolella oleva Wat Pho -temppelialue oli auki, joten ilmeisesti juhlapyhä vaikutti ainoastaan palatsin auki oloon.

Wat Pho on Bangkokin vanhin temppeli. Muutaman suuren rakennuksen lisäksi siellä oli lukuisia teräviä tötteröitä. En tiedä niiden merkitystä, mutta hyvin värikkäästi koristeltuja valkoisia kartioita oli oikein mukava katsella. Wat Phon merkittävin nähtävyys on 42 metrinen makaava buddha. Hymyilevä kultainen buddha makasi kyljellään vähän turhan pienessä rakennuksessa, missä turisteja tunkeili kuvaamassa patsasta. Sisään mennessä piti ottaa pois kengät, joita sitten kuljetettiin muovipussissa. Katselemista oli hyvinkin 200 bathin arvosta.

Aurinko pysyi edelleen pilvien takana, mutta siitä huolimatta olin aivan hikinen. Kävelin hiljalleen takaisin hotellille hetkeksi lepäämään. Kävin suihkussa ja menin sitten hetkeksi pulikoimaan uima-altaaseen. Allas oli kovin matala ja uidessani löin ison varpaani altaan pohjaan. Tietenkin kynsi mustui ja nyt sitten taas onnutaan.

Lepäilyn jälkeen lähdin jälleen katselemaan Bangkokia. Ajauduin hieman liian länteen, mutta se ei oikeastaan haitannut. Kaupunki oli vilkastunut. Autoja ja ihmisiä kulki todella paljon. Katujen varret olivat täynnä ihmisiä myymässä vaikka mitä tavaraa. Eniten oli ruoan tekijöitä, mutta myös kaikenlaista muutakin oli myynnissä. Etelämmässä ajauduin valtavan suurelle kukkatorille, missä oli myytävänä valtavat määrät kukkia. Erityisen suosittuja olivat keltaiset ja oranssit kukat. Jalkakäytävät ovat täällä hämmästyttävän puhtaita, mikä tekee kulkemisen entistä mukavammaksi.

Lopulta löysin baarin, missä join oluen ja söin kuusi pientä kevätkäärylettä. Aiemmin olin syönyt nuudeliaterian, joten ruoan puolesta jaksoin. Kotiin vielä tiedoksi, että vettä olen juonut hyvin paljon. Päätin mennä vielä käymään joen toisella puolella olevassa Wat Arun -temppelissä, vaikka varpaani ei siitä pitänytkään. Joen yli pääsin laivalla, joka maksoi kuusi bahtia eli muutaman kymmenen senttiä. Ei matkakaan pitkä ollut, mutta hinta oli siitä huolimatta aika hassu. Rantaa pitkin temppelille olisi ollut alle puolen kilometrin matka, mutta rannan tuntumassa ei tietenkään mennyt mitään tietä. Niin jouduin kiertää ison tien kautta, jolloin matka ainakin kolminkertaistui.

Wat Arun oli erilainen temppeli. Siellä ei ollut Wat Phon kaltaista suurta temppeliä, missä oli värikkäät kattotiilit. Täällä oli yksi hyvin korkea valkoinen kartiotorni, joka oli kirjailtu monimutkaisin värikkäin yksityiskohdin. Kartion sisälle ei päässyt enkä tiedä olisiko siellä ollutkaan mitään. Kiersin väentungoksessa kartion ympäri kulkevalla kapealla käytävällä ottamassa kuvia. Siellä oli monta muutakin kartiota, mutta ne olivat selvästi pienempiä. Palasin takaisin laiturille samaa reittiä. Menin vahingossa ensin viereisellä laiturille, mutta sieltä minut ajettiin pois, koska minulla ei ollut lippua. Huomasin virheeni ja löysin oikean laiturin. Turvallisuus ei täällä ole ihan samaa luokkaa kuin Suomessa. Koko matkan ajan aivan edessäni ollut reilun metrin aukko kaiteessa sai olla avoinna.

Palasin hotellille perin uupuneena. Lepäilin, söin iltapalaa, katselin Valioliigaa, kirjoittelin ja valmistauduin huomista varten.